Nykyään Urheiluvuosi 1936 on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Sen vaikutukset ovat syvällisiä ja sen vaikutukset tuntuvat jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla. Kun perehdymme Urheiluvuosi 1936:n tutkimukseen, huomaamme sen merkityksen nyky-yhteiskunnassa ja sen vaikutuksen siihen, miten suhtaudumme ympäröivään maailmaan. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Urheiluvuosi 1936:een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen merkitystä, haasteita ja mahdollisia ratkaisuja. Lisäksi tutkimme, kuinka Urheiluvuosi 1936 on kehittynyt ajan myötä ja mitä tulevaisuudennäkymiä tälle aiheelle nähdään. Liity kanssamme tälle jännittävälle matkalle Urheiluvuosi 1936:n maailman halki!
Urheiluvuosi 1936 käsittelee vuoden 1936 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
Yleiskilpailut
- Talviolympialaiset 6.–16.2. Garmisch-Partenkirchenissa, Saksassa. Mitalitilaston kärkisijalla oli seitsemän kultaa voittanut Norja. Kisoihin osallistui 755 urheilijaa 28 maasta.[1]
- Kesäolympialaiset 1.–16.8. Berliinissä, Saksassa. Mitalitilaston kärjessä olivat isäntämaa Saksa 36 kultamitalilla ja Yhdysvallat 24 kultamitalilla. Kisoihin osallistui 4 066 urheilijaa 49 maasta.[2]
Alppihiihto
Jääkiekko
Pikaluistelu
Pohjoismaiset hiihtolajit
Pyöräily
Taitoluistelu
Tennis
Uinti
- Berliinin olympialaisissa miehet kilpailivat ratauinnissa kuudella matkalla ja naiset viidellä. Uimahyppylajeja oli kummallakin kaksi. Yhdysvallat voitti kuusi kultamitalia, joista neljä uimahypyistä. Japani ja Alankomaat voittivat neljä kultamitalia. Alankomaiden Rie Mastenbroek voitti kaksi henkilökohtaista kultamitalia ja viestissä kolmannen kullan.[20]
Yleisurheilu
- Berliinin olympialaisten paras yleisurheilumaa oli Yhdysvallat joka voitti 29 kultamitalista 14 eli lähes puolet. Järjestäjämaa Saksa voitti viisi kultaa. Yhdysvaltalainen pikajuoksija Jesse Owens voitti neljä kultaa, joista yhden viestissä.[21]
Katso myös
Lähteet
- Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5
- Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2. Otava, 1970.
Viitteet
- ↑ Arponen, s. 399, 401–402
- ↑ Arponen, s. 119, 121–122
- ↑ Arponen, s. 401, 403
- ↑ a b Arponen, s. 404
- ↑ Pihlaja, s. 262
- ↑ Arponen, s. 403
- ↑ Pihlaja, s. 549
- ↑ Virtamo, s. 211
- ↑ Arponen, s. 402–403
- ↑ Pihlaja, s. 605
- ↑ Pihlaja, s. 604
- ↑ Pihlaja, s. 704–705
- ↑ Pihlaja, s. 706–708
- ↑ Virtamo, s. 223
- ↑ Grand Slam Winners Tennis Now. Viitattu 22.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Pihlaja, s. 738–739
- ↑ Pihlaja, s. 736–737
- ↑ Pihlaja, s. 737–738
- ↑ Pihlaja, s. 740
- ↑ Arponen, s. 125–126
- ↑ Arponen, s. 121–125
Aiheesta muualla