Nykyään Urpiainen:n merkitys elämässämme on kiistaton. Olipa kyseessä kiistanalainen aihe, julkkis, historiallinen tapahtuma tai mikä tahansa muu asiaankuuluva elementti, Urpiainen voi vaikuttaa tapaan, jolla ymmärrämme ympäröivän maailman. Tässä artikkelissa tutkimme täysin, miten Urpiainen on vaikuttanut nyky-yhteiskuntaan ja miten se on muokannut mielipiteitämme, käyttäytymistämme ja päätöksiämme. Urpiainen on jättänyt lähtemättömän jäljen julkisella näyttämöllä esiintymisestään henkilökohtaiseen merkityksellisyyteensä, joka ansaitsee tarkastelun yksityiskohtaisesti.
Urpiainen | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
Heimo: | Peipot Fringillidae |
Suku: | Urpiaiset Acanthis |
Laji: | flammea |
Kaksiosainen nimi | |
Acanthis flammea |
|
Synonyymit | |
Carduelis flammea |
|
Katso myös | |
Urpiainen (Acanthis flammea) on pieni siemensyöjälintu, joka syksyisin ja talvisin esiintyy joskus suurissakin parvissa.
Urpiaisen pituus on noin 12–14 cm ja paino 12–15 grammaa.
Urpiainen on jaettu useisiin alalajeihin. Suomessa pesii nimialalaji flammea ja viime vuosina myös eteläinen cabaret.
Juhlapukuinen koiras muistuttaa hemppokoirasta, sillä on punainen rinta ja punainen otsatäplä. Urpiaisen selkä on juovikas ja maha vaaleampi. Nokka on lyhyt ja keltainen. Naaras ja nuori lintu ovat harmaanruskean kirjavia ja viiruisia, ja punaista on vain otsassa, jos siinäkään. Cabaret on kooltaan hieman pienempi ja puku on ruskeampi kuin flammean.
Laulu on vaatimatonta surinaa ja kutsuäänten toistoa, jonka koiras saattaa esittää laululennossa. Kutsuääni on samea ”dsä-dsä-dsä”, varoitusääni venytetty ”tsuii”.
Vanhin suomalainen rengastettu urpiainen on ollut 10 vuotta 6 kuukautta ja 20 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin urpiainen.
Euraasian ja Pohjois-Amerikan pohjoiset osat. Britteinsaarilla ja Keski-Euroopassa erilliset kannat. Parimäärä Suomessa 300 000 – 600 000. Pesii koko maassa, runsaimpana Lapissa.
Epäsäännöllinen vaelluslintu, joka liikkuu pitkin vuotta ravintotilanteen mukaan. Joskus runsas talvella, joskus täysin kateissa vaellettuaan etelämmäksi.
Urpiaista ja sille lähisukuista tundraurpiaista näkee toisinaan samoissa parvissa esimerkiksi ruokintapaikoilla.
Pensaikot, tunturikoivikot, metsänreunat ja harvapuiset metsät. Syksyllä ja talvella rikkaruohostot. Vierailee mielellään lintulaudoilla.
Maljamainen, höyhenin vuorattu pesä matalalla puussa tai pensaassa tai korkealla kuusessa. Naaras munii kahdesti 4–6 ruskein täplin ja juovin kirjailtua munaa. Naaras hautoo 10–12 vrk, poikaset lähtevät pesästä 12–13 vrk:n ikäisinä.
Siemenet ja hyönteiset. Lintulaudoilla murskatut auringonkukansiemenet sekä murskatut maapähkinät. Lisäksi ravinnoksi kelpaavat hirssi, kaura ja leivänmurut siinä tapauksessa, kun muuta ruokaa ei ole.