Urpiainen

Nykyään Urpiainen:n merkitys elämässämme on kiistaton. Olipa kyseessä kiistanalainen aihe, julkkis, historiallinen tapahtuma tai mikä tahansa muu asiaankuuluva elementti, Urpiainen voi vaikuttaa tapaan, jolla ymmärrämme ympäröivän maailman. Tässä artikkelissa tutkimme täysin, miten Urpiainen on vaikuttanut nyky-yhteiskuntaan ja miten se on muokannut mielipiteitämme, käyttäytymistämme ja päätöksiämme. Urpiainen on jättänyt lähtemättömän jäljen julkisella näyttämöllä esiintymisestään henkilökohtaiseen merkityksellisyyteensä, joka ansaitsee tarkastelun yksityiskohtaisesti.

Tämä artikkeli käsittelee lintua. Urpianen on myös sukunimi, ks. Valpuri Urpiainen.
Urpiainen
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Peipot Fringillidae
Suku: Urpiaiset Acanthis
Laji: flammea
Kaksiosainen nimi

Acanthis flammea
(Linnaeus, 1758)

Synonyymit

Carduelis flammea

Katso myös

  Urpiainen Wikispeciesissä
  Urpiainen Commonsissa

Urpiaisen ääninäyte.
Urpiaisia.

Urpiainen (Acanthis flammea) on pieni siemensyöjälintu, joka syksyisin ja talvisin esiintyy joskus suurissakin parvissa.

Koko ja ulkonäkö

Urpiaisen pituus on noin 12–14 cm ja paino 12–15 grammaa.

Urpiainen on jaettu useisiin alalajeihin. Suomessa pesii nimialalaji flammea ja viime vuosina myös eteläinen cabaret.

Juhlapukuinen koiras muistuttaa hemppokoirasta, sillä on punainen rinta ja punainen otsatäplä. Urpiaisen selkä on juovikas ja maha vaaleampi. Nokka on lyhyt ja keltainen. Naaras ja nuori lintu ovat harmaanruskean kirjavia ja viiruisia, ja punaista on vain otsassa, jos siinäkään. Cabaret on kooltaan hieman pienempi ja puku on ruskeampi kuin flammean.

Laulu on vaatimatonta surinaa ja kutsuäänten toistoa, jonka koiras saattaa esittää laululennossa. Kutsuääni on samea ”dsä-dsä-dsä”, varoitusääni venytetty ”tsuii”.

Vanhin suomalainen rengastettu urpiainen on ollut 10 vuotta 6 kuukautta ja 20 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin urpiainen.

Levinneisyys

Euraasian ja Pohjois-Amerikan pohjoiset osat. Britteinsaarilla ja Keski-Euroopassa erilliset kannat. Parimäärä Suomessa 300 000 – 600 000. Pesii koko maassa, runsaimpana Lapissa.

Epäsäännöllinen vaelluslintu, joka liikkuu pitkin vuotta ravintotilanteen mukaan. Joskus runsas talvella, joskus täysin kateissa vaellettuaan etelämmäksi.

Urpiaista ja sille lähisukuista tundraurpiaista näkee toisinaan samoissa parvissa esimerkiksi ruokintapaikoilla.

Elinympäristö

Pensaikot, tunturikoivikot, metsänreunat ja harvapuiset metsät. Syksyllä ja talvella rikkaruohostot. Vierailee mielellään lintulaudoilla.

Lisääntyminen

Maljamainen, höyhenin vuorattu pesä matalalla puussa tai pensaassa tai korkealla kuusessa. Naaras munii kahdesti 4–6 ruskein täplin ja juovin kirjailtua munaa. Naaras hautoo 10–12 vrk, poikaset lähtevät pesästä 12–13 vrk:n ikäisinä.

Ravinto

Siemenet ja hyönteiset. Lintulaudoilla murskatut auringonkukansiemenet sekä murskatut maapähkinät. Lisäksi ravinnoksi kelpaavat hirssi, kaura ja leivänmurut siinä tapauksessa, kun muuta ruokaa ei ole.

Lähteet

  1. BirdLife International: Acanthis flammea IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.2.2014. (englanniksi)