Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa Urpo Haapanen:n kiehtovaan maailmaan. Tutkimme kaikkia Urpo Haapanen:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä sen merkitykseen nykyään ja miten se on vaikuttanut yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Analysoimme sen kehitystä ajan myötä, Urpo Haapanen:n eri näkökulmia ja sen vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Lisäksi tarkastelemme sen mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia ja sen roolia nyky-yhteiskunnassa. Tässä artikkelissa on asiaankuuluvia tietoja ja analyyseja, ja se tarjoaa täydellisen ja yksityiskohtaisen kuvan Urpo Haapanen:stä ymmärtääkseen sen merkityksen nykymaailmassa.
Urpo Johannes Haapanen (15. kesäkuuta 1931 Helsinki – 5. helmikuuta 2002 Helsinki) oli suomalaisen äänilevytutkimuksen isä, joka kuoli 70-vuotiaana pitkän sairauden jälkeen. Urpo Haapanen teki varsinaisen päivätyönsä Valtion painatuskeskuksen palveluksessa, mutta nuoruudessa herännyt kiinnostus musiikkiin sai hänet innostumaan diskografiasta, äänilevyjen dokumentoinnista.
1960-luvun alussa Suomessa ei ollut arkistoa, jonka tehtävänä olisi ollut historiallisten äänilevyjen arkistoiminen, eikä kenelläkään ollut selvää käsitystä, millaisia levyjä menneinä vuosikymmeninä oli ilmestynyt. Haapanen ryhtyi omin päin selvittämään asiaa, ja monen vuoden ajan hän vietti käytännöllisesti katsoen kaiken vapaa-aikansa Yleisradion äänilevystössä, kirjastoissa ja levy-yhtiöiden varastoissa. Aineiston kerääminen alkoi vuonna 1964 ja ensimmäinen "Suomalaisten äänilevyjen luettelo" ilmestyi vuonna 1967, ja se kattoi vuosina 1946-66 ilmestyneet levyt.
Teoksen julkaisijana oli vasta perustettu Suomen äänitearkisto, jonka perustajajäseniin hän kuului. Arkisto keräsi levyjä ja Haapanen luetteloi ne, mutta usein levyä osattiin etsiä vasta kun Haapanen oli löytänyt sitä koskevan viittauksen jostakin vanhasta lehti-ilmoituksesta. Alkuun päästyään Haapanen julkaisi seuraavaksi luettelon vuosina 1902-1945 ilmestyneistä suomalaisista levyistä (sittemmin alkamisvuosi on jouduttu tarkistamaan) ja innostui sitten toimittamaan säännölliset luettelot edellisenä vuonna ilmestyneistä levyistä.
Vuosittaisten luetteloiden toimittamista hän jatkoi vuoteen 1980 saakka ja kokosi sen jälkeen vielä musiikkikappaleen ja teoksen mukaan järjestetyt aakkoselliset hakemistot koko suomalaisesta äänilevytuotannosta vuoteen 1982 saakka. Hänen viimeinen julkaisunsa, Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto 1901-1982, ilmestyi 1990. Tämä viimeinen luettelo sisältää 6400 esittäjää ja levytyksiä löytyy 75 000. Tuottoisin levyttäjä oli Georg Malmsten 846 levytystä. Tämän taiteilijahakemiston kokamiseen kului neljä ja puoli vuotta. Kaikkiaan luetteloita ilmestyi 22 osaa.
Monet tutkijat ovat myöhemmin täydentäneet Haapasen aineistoa.
Urpo Haapanen keräsi kuitenkin tietonsa aikana, jolloin vanhan polven tuottajat Niilo Saarikko, Martti Piha, Toivo Kärki ja Harry Orvomaa olivat vielä aktiivisesti mukana.
Hän sai tuottajien muistikirjoista ja kaatopaikalle menossa olevista varastokorteista paljon tietoa, jota tänään ei enää löytyisi mistään.
Vuonna 1981 suomalainen äänitteiden kerääminen ja luettelointi annettiin Helsingin ja Jyväskylän yliopistojen kirjastojen tehtäväksi, ja Haapanen lopetti julkaisujensa toimittamisen.
Pian kävi kuitenkin ilmi, etteivät yliopistot pystyneet samaan. Yhtenäisiä painettuja hakemistoja uudemmista suomalaisista levyistä ei ole vieläkään olemassa.
Tällä hetkellä pidämme itsestään selvänä, että tiedot lähes kaikista suomalaisista äänilevyistä ovat helposti löydettävissä internetistä niin Kansalliskirjaston ylläpitämästä kansallisdiskografia Violasta kuin Suomen äänitearkiston "Suomalaisen musiikin tietokannasta".
Huomattava osa tästä tiedosta on peräisin Urpo Haapasen julkaisuista, ja ellei hän olisi aikanaan sitä kerännyt, sitä ei olisi nyt olemassa.
Vanhat painetut luettelot ovat nekin edelleen käyttökelpoisia.
Monien musiikin alalla työskentelevien ihmisten vakiovastaus vaikeisiin kysymyksiin on "katsotaan Haapasesta".