Uudenkaupungin maalaiskunta

Tässä artikkelissa Uudenkaupungin maalaiskunta:stä tutkimme erilaisia ​​näkökohtia, jotka liittyvät tähän aiheeseen, joka on niin tärkeä nykyään. Seuraavilla riveillä analysoimme sen alkuperää, sen kehitystä ajan myötä ja sen vaikutusta yhteiskuntaan. Tutkimme myös erilaisia ​​näkökulmia ja mielipiteitä Uudenkaupungin maalaiskunta:stä sekä sen merkityksestä nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Tämä artikkeli pyrkii antamaan yleiskatsauksen ja täydellisen yleiskatsauksen Uudenkaupungin maalaiskunta:stä tarkoituksena antaa lukijoille syvempi käsitys tästä aiheesta ja sen vaikutuksista eri aloille.

Uudenkaupungin maalaiskunta
Nystads landskommun
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Uusikaupunki

sijainti

Lääni Turun ja Porin lääni
Maakunta Varsinais-Suomen maakunta
Kuntanumero 896
Perustettu 1869
Kuntaliitokset Osa Uusikirkko TL:stä (1923)
Liitetty 1969
– liitoskunnat Uusikaupunki
Uudenkaupungin maalaiskunta
– syntynyt kunta Uusikaupunki
Pinta-ala  km²  [1]
(1.1.1968)
– maa 87,0 km²
Väkiluku 831  [2]
(31.12.1968)
– väestötiheys 10,59 as./km²

1 Ei vaakunaa

Tapani Talarin Kuntaliitolle suunnittelema Uudenkaupungin maalaiskunnan epävirallinen perinnevaakuna.[3]

Uudenkaupungin maalaiskunta (lyh. Uudenkaupungin mlk, ruots. Nystads landskommun) oli Varsinais-Suomessa sijainnut Suomen kunta, joka liitettiin Uuteenkaupunkiin vuonna 1969. Kuntaan kuuluivat useimmat Uudenkaupungin edustalla olevat saaret sekä mantereen puolelta Vohdensaaren ja Sundholman alueet.[4][5]

Uudenkaupungin maalaiskunnan evankelis-luterilaiset asukkaat kuuluivat Uudenkaupungin maaseurakuntaan, joka oli kirkonkirjanpidollisesti erillinen kaupunkiseurakunnasta, mutta hallinnollisesti ne olivat yksi yhteinen seurakunta.[6]

Uudenkaupungin maalaiskunta oli pitkään väkiluvultaan pienin kunta, joka käytti nimessään sanaa maalaiskunta.lähde?

Väestö

Väestö asui hajallaan laajalla alueella, jonka kaupunki jakoi kahtia pohjoiseen ja eteläiseen osaan. Kaupunkiin maalaiskunta rajoittui etelässä Velluanjoen kohdalla ja pohjoisessa Hiun kohdalla. [4] Muut naapurikunnat olivat Kalanti, Kustavi, Lokalahti ja Pyhämaa.

Kunnan tärkein teollisuudenala oli kiviteollisuus, jota harjoitettiin eritoten Lepäisissä. Myös laivanrakennusta harjoitettiin, mutta lähinnä vain omiin tarpeisiin. Kaupankäynti oli hyvin vähäistä, ja kuntalaiset menivät yleensä kaupungin puolelle tekemään ostoksia. Kirkossa maalaiskuntalaiset kävivät Uudessakaupungissa. [4]

Maalaiskunnan kunnantalo sijaitsi kaupungin puolella. Kunta teki kaupungin ja Kalannin kanssa yhteistyötä monella saralla, esimerkiksi lääkäripalveluissa.[4] Uudenkaupungin maalaiskunnalla ei ollut omaa vahvistettua vaakunaa, ja se oli Koijärven ohella ainoa vielä 1960-luvulla olemassa ollut vaakunaton kunta.

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Uudenkaupungin maalaiskunnan väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1960.

Uudenkaupungin maalaiskunnan väestönkehitys 1880–1960
Vuosi Asukkaita
1880
  
 443
1890
  
 547
1900
  
 591
1910
  
 710
1920
  
 655
1930
  
 1 025
1940
  
 996
1950
  
 1 247
1960
  
 1 043
Lähde: Tilastokeskus.[7]

Vuonna 1923 Uudenkaupungin maalaiskuntaan liitettiin Kalannista alue, jossa oli 436 asukasta.[7]

Kartta Uudenkaupungin kuntaliitoksista, Uudenkaupungin maalaiskunta ja sen vuosien 1936 ja 1942 alueliitokset vaalean-oranssilla.

Historia

Kun Uusikaupunki perustettiin, sen saaristo oli edelleen Kalannin seurakunnan alainen. Koska oli vaivalloista mennä asioimaan kirkkoon kauas sisämaahan asti, Turun piispa määräsi vuonna 1630 nämä alueet liitettäväksi Uudenkaupungin seurakuntaan. Alueesta tuli oma kuntansa vuonna 1869, kun Suomen paikallishallinto erotettiin kirkosta.[4][8]

Aluksi maalaiskunnan kattoi maa-alueita kaupungin luoteis- ja kaakkoispuolella, mutta Sundholman ja Arvassalon kylät kaupungin eteläpuolella liitettiin Kalannista maalaiskuntaan vuonna 1936.[9] Asukkaat olivat ajaneet asiaa jo 1800-luvulta lähtien, mutta liitos toteutui vasta tuolloin.[4] Lisäksi Iso-Kaskisen ja Korsaaren lähialueita siirrettiin Kalannista Uudenkaupungin maalaiskuntaan vuonna 1942.[10]

1950-luvulta lähtien laki alkoi vaatia kunnilta aiempaa enemmän erilaisia peruspalveluita, minkä seurauksena pieni kunta ei tullutkaan enää taloudellisesti toimeen. Uudet hankkeet kuten Velhonveden–Ruotsinveden makeavesiallas olivat liian suuria panostuksia kunnalle. Maalaiskunta kärsi lisäksi muuttotappiosta nuorten muuttaessa kaupunkiin. Lopulta Uudenkaupungin maalaiskunta liittyi Uuteenkaupunkiin vuoden 1969 alussa.[4]

Kylät

Arvassalo, Haimio, Halola, Hiu, Kittamaa, Lepäinen, Lyökki, Oksalanpää, Perkko, Saarnisto, Salmi, Sundholma (Vanhakartano vuodesta 1961[11]), Vaakua, Vohdensaari

Vuoden 1960 taajamarajauksen mukaan Uudenkaupungin maalaiskunnassa ei ollut lainkaan taajamia.[12]

Lähteet

  1. ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja 1968 (PDF) (sivu 15) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 26.4.2016.
  2. ↑ Väestönmuutokset 1968 (PDF) (sivu 16) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria. Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 15.3.2019.
  3. ↑ Rantanen, Saara: Kuntavaakunakokoelma vihdoin täydellinen – kymmenen perinnevaakunaa ripustettiin mtvuutiset.fi. 13.11.2017. Viitattu 16.11.2021.
  4. ↑ a b c d e f g Paasio, Veikko: Uudenkaupungin maalaiskunnan historia. Uudenkaupungin kaupunki, 1973.
  5. ↑ Taloudellinen kartta Rauma–Uusikaupunki 1 : 100 000. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1953–1955.
  6. ↑ Vihdensaari.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. ↑ a b Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
  8. ↑ Päivi Mikola: Vohdensaaren kylän kunnallista ja seurakunnallista historiaa (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. ↑ Uudistushakemisto digi.narc.fi. Kansallisarkisto. Viitattu 3.7.2021.
  10. ↑ Uudistushakemisto digi.narc.fi. Kansallisarkisto. Viitattu 3.7.2021.
  11. ↑ Uudistushakemisto digi.narc.fi. Kansallisarkisto. Viitattu 3.7.2021.
  12. ↑ Yleinen väestölaskenta 1960: Taajamat ja niiden rajat, ym. (Suomen virallinen tilasto VI C:103) Helsinki: Tilastollinen päätoimisto, 1965. Julkaisun verkkoversio (PDF).