Väinö Sutinen

Tässä artikkelissa aiomme tutkia Väinö Sutinen:tä perusteellisesti ja kuinka se on vaikuttanut elämämme eri puoliin. Syntymisestään nykyiseen kehitykseensä Väinö Sutinen on ollut tutkimuksen ja keskustelun kohteena eri aloilla ja tieteenaloilla. Vuosien varrella Väinö Sutinen on herättänyt suurta kiinnostusta ja uteliaisuutta yhteiskunnassa, ja se on ollut inspiraation lähde lukuisille tutkimuksille ja projekteille. Tässä mielessä on kiehtovaa analysoida, kuinka Väinö Sutinen on vaikuttanut tapaan, jolla havaitsemme ympäröivän maailman, sekä ihmissuhteihimme ja jokapäiväiseen elämäämme. Tällä tavoin toivomme tarjoavamme täydellisen ja yksityiskohtaisen kuvan Väinö Sutinen:n vaikutuksesta jokapäiväiseen elämäämme.

Värväreitä ja etappimiehiä: vasemmalta ylhäältä: jääkärimajuri Kurt Wallenius (käytti nimeä Aarne Pursiainen), kapteeni Urho Sihvonen (Oravapoika), majuri Lennart Oesch (Johansson), vänrikki Väinö Sutinen (Blomberg), kapteeni Erkki Viitasalo (Torniaisen Ville), kapteeni Tauno Ilmoniemi (Möttönen) ja vänrikki Eino Koivisto (Aho); keskirivissä: kapteeni Friedel Jacobsson (metsänhoitaja Borg), maisteri H. Stenberg, vääpeli Väinö Heikkinen (Hallan Väinö) ja tohtori Valter Sivén, alarivissä: kapteeni Aarne Salminen (Virén), vääpeli Savolainen ja Vääpeli Vilkman. Kuva: Tukholma tammikuu 1917

Väinö Aleksanteri Sutinen (22. kesäkuuta 1893 Kontiolahti – 10. huhtikuuta 1918) oli suomalainen jääkärivänrikki. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Tulikasteensa hän sai Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajana Valkoisen armeijan jääkärijoukoissa.[1][2]

Perhe ja opinnot

Sutisen vanhennat olivat kansakoulunopettaja Pekka Sutinen ja Aleksandra Albertiina Bruun. Hän kävi viisi luokkaa Joensuun klassillista lyseota.[1][2][3]

Jääkärikausi

Jääkäripataljoona 27:n 1. komppania.

Sutinen työskenteli kirjaltajana Karjalan Sanomissa Joensuussa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 19. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon ja komennettiin edelleen Suomeen. Suomessa hän toimi 14. elokuuta 1916 – 8. helmikuuta 1917 välisen ajan itäisellä etapilla. Hän palasi takaisin Saksaan, jossa hänet sijoitettiin takaisin 1. komppaniaan 23. toukokuuta 1917. Hän suoritti palattuaan Polangenissa järjestetyn erikoiskurssin (pommarikurssi).[1][2]

Suomen sisällissota

Sutinen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 4. Jääkärirykmentin 8. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Raudussa,[4] missä hän haavoittui 4. huhtikuuta 1918 ja kuoli lopulta haavoihinsa Sortavalassa 10. huhtikuuta 1918. Hänet haudattiin Joensuun sankarihautaan.[1][2]


Ylennykset ja kunniamerkit
Ylennykset Kunniamerkit
  • Hilfsgruppenführer 25. joulukuuta 1917
  • Vänrikki 11. helmikuuta 1918
Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kunniamerkkinauhaVapaussodan muistomitalin kunniamerkkinauha.
Jääkärimerkki
  • Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera
  • Vapaussodan muistomitali soljen kera
  • Jääkärimerkki

Lähteet

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet

  1. ↑ a b c d Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938.
  2. ↑ a b c d Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975.
  3. ↑ 15.5.1937 Karjalainen no 51, s. 1 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 19.11.2021.
  4. ↑ 11.4.1918 Laatokka no 41, s. 1 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 19.11.2021.