Väkipuukko

Tässä artikkelissa tutkimme Väkipuukko:n aihetta perusteellisesti analysoimalla sen alkuperää, sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan ja sen merkitystä eri yhteyksissä. Perehdymme Väkipuukko:n tärkeimpiin näkökohtiin sekä sen mahdollisiin tulevaisuuden vaikutuksiin. Kattavan ja monialaisen tutkimuksen avulla pyrimme tarjoamaan täydellisen ja päivitetyn näkemyksen Väkipuukko:stä tarjotaksemme lukijoillemme syvän ja rikastuttavan ymmärryksen tästä aiheesta. Perehdymme Väkipuukko:een liittyviin eri tutkimusalueisiin ja pyrimme paljastamaan sen moninaisuuden ja vaikutuksen jokapäiväiseen elämään.

Merovingiaikaisia väkipuukkoja Keski-Euroopasta

Väkipuukko eli skramasaksi[1] on lyhyt yksiteräinen, suora miekka tai pitkä puukko, joka muistuttaa nykyajan viidakkoveistä ja lapinleukua. Aseen terän pituus vaihtelee 20–80 cm:n välillä.[1] Teriä oli erimuotoisia. Väkipuukoista myös yleensä puuttui väistin, käsiä suojaava ja iskuja torjuva osa terän ja kahvan välissä. Niissä ei myöskään ollut välttämättä pontta, kuten miekassa.

Väkipuukko oli varsinkin germaanikansojen suosiossa varhaisella keskiajalla. Väkipuukkoja käytettiin Suomessakin, jossa se oli varsinkin merovingiajalla erittäin yleinen.[2] Väkipuukko säilyi esimerkiksi englantilaisten jousimiesten vara-aseena ja yleistyökaluna 1450-luvulle asti.

Saksien kansa sai ilmeisesti nimensä suosimastaan väkipuukosta, jonka germaanisia nimiä olivat seax ja sax.

Nimen alkuosa väki merkitsee voimaa, kuten myös sanoissa "väkevä" ja "väkivalta".

Lähteet

  1. ↑ a b http://www.helsinki.fi/arkeologia/rautaesine/miekat/tutkimushistoria/funktio.htm
  2. ↑ Salmo, Helmer: Die Waffen der Merowingerzeit in Finnland. 1938

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Väkipuukko.