Värriön tutkimusasema

Nykymaailmassa Värriön tutkimusasema:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe. Värriön tutkimusasema on syntymästään lähtien herättänyt kiinnostusta ja huomion niin asiantuntijoiden kuin harrastajienkin keskuudessa. Se on aihe, josta on keskusteltu, keskusteltu ja analysoitu eri alueilla, sillä sen vaikutukset ja laajuus ylittävät rajat ja kattavat monia jokapäiväisen elämän osa-alueita. Värriön tutkimusasema:llä on osoitettu olevan merkittävä vaikutus yhteiskuntaan, talouteen, kulttuuriin ja siihen, miten ihmiset näkevät ympäröivän maailman. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Värriön tutkimusasema-ilmiötä ja sen merkitystä nykyään analysoimalla sen vaikutuksia ja roolia modernin yhteiskunnan eri näkökohtien kehityksessä ja muuttamisessa.

Värriön tutkimusasema.

Värriön tutkimusasema on pohjoisessa Sallassa, Värriötunturin pohjoispuolella, keskellä erämaata oleva Helsingin yliopiston tutkimusasema. Sinne päästäkseen on kuljettava Savukoskelta pohjoiseen Martin, Tulppion ja Ainijärven rajavartioston kautta. Autolla ei pääse perille saakka. Aseman perusti professori Erkki Pulliainen vuonna 1967. Alueella on erinomaiset mahdollisuudet erämaaeläimistön tutkimiseen, kun erämaat ympäröivät asemaa joka suunnasta. Värriötunturien noin kymmenen kilometriä pitkä tunturijakso on lähellä asemaa, samoin kuin Värriön luonnonpuisto. Laajat metsät leviävät tunturien juurella. Alkuun asema keskittyi suureksi osaksi suurpetotutkimukseen, mutta myöhemmin on tutkittu Lapin luontoa monipuolisesti. Tärkeä osa tutkimusta on talvinen eläinten jälkiseuranta, josta on kertynyt aineistoa koko tutkimusaseman toiminnan ajalta.

Aiheesta muualla