Tässä artikkelissa tutkimme kaikkea Vaahterantervatäplä:een liittyvää perusteellisesti. Sen historiallisesta alkuperästä sen merkitykseen nykyään, sen eri näkökohtien ja sovellusten kautta. Vaahterantervatäplä on erittäin tärkeä aihe ja se on herättänyt kiinnostusta asiantuntijoiden ja suuren yleisön keskuudessa. Näillä linjoilla tutkimme sen merkitystä, vaikutusta ja kehitystä ajan myötä. Samoin analysoimme esitettyjä erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja sekä vaikutuksia ja seurauksia, joita sillä on ollut eri aloilla. Lue lisää saadaksesi selville kaiken, mitä sinun tulee tietää Vaahterantervatäplä:stä ja sen vaikutuksesta nykymaailmaan.
Vaahterantervatäplä | |
---|---|
![]() |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Sienet Fungi |
Kaari: | Kotelosienet Ascomycota |
Luokka: | Leotiomycetes |
Alaluokka: | Leotiomycetidae |
Lahko: | Rhytismatale |
Heimo: | Rhytismataceae |
Suku: | Tervatäplät Rhytisma |
Laji: | acerinum |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
|
Vaahterantervatäplä (Rhytisma acerinum) on erityisesti vaahteran lehdillä elävä sieni, joka tekee lehdet ruskealaikkuisiksi. Laikut ilmaantuvat lehtiin syyskesäisin. Ne ovat ensin vaaleanvihreitä tai keltaisia, ja muuttuvat myöhemmin ruskeiksi tai mustiksi. Tervatäplä on yleinen Keski- ja Etelä-Suomessa kaikkialla, missä kasvaa vaahteroitakin. Sienestä ei ole juurikaan haittaa puun hyvinvoinnille.
Aiemmin uskottiin, että vaahterantervatäplää voitaisiin käyttää rikkidioksidin bioindikaattorina; seuduilla, joiden ilman rikkidioksidipitoisuus on korkea, esiintyy suhteessa vähemmän tervatäplää. Tutkimusten mukaan tervatäplien runsauden syy on ylitalvisiin taudin saastuttamiin vaahteranlehdet, joista tauti keväällä leviää puihin. Pudonneet, korjaamattomat lehdet levittävät tautia eteenpäin. Ilman rikkidioksidipitoisuus (pitoisuuksissa <0,05 mg/m³) ei vaikuta vaahteran tervatäplätaudin esiintymiseen.[2]