Vaha

Nykymaailmassa Vaha on erittäin tärkeä aihe, joka on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja kiinnostuksen kohteiden huomion. Vaha:stä on tullut yhteiskuntaan, talouteen tai populaarikulttuuriin kohdistuvan vaikutuksensa vuoksi jatkuva keskustelu- ja analyysipiste tutkijoille, asiantuntijoille ja uteliaille. Vuosien varrella Vaha on kehittynyt ja synnyttänyt syviä keskusteluja sekä tärkeitä edistysaskeleita, jotka ovat merkinneet virstanpylväitä historiassa. Tässä artikkelissa pyrimme tutkimaan Vaha:n eri puolia ja analysoimaan sen vaikutusta elämäämme.

Tämä artikkeli kertoo kemiallisesta yhdisteestä. Sanalla voidaan tarkoittaa myös siirtolohkaretta.
Kynttilävaha voi olla steariinia tai parafiinia.

Vaha on fysikaalisilta ominaisuuksiltaan toisiaan muistuttavien, mutta koostumukseltaan erilaisten aineiden yhteisnimitys, jota käytetään muun muassa teknokemiallisiin tuotteisiin ja niiden valmistamiseen liittyvissä yhteyksissä.[1][2] Alkuaan vahana pidettiin vain mehiläisvahaa ja kemiallisesti vahat määriteltiin pitkäketjuisten karboksyylihappojen ja pitkäketjuisten alkoholien estereinä. Myöhemmin vahoiksi on katsottu monet mehiläisvahan kaltaiset aineet, jotka ovat monimutkaisia kemiallisia seoksia.[2] Vahoille on tunnusomaista helppo muokattavuus huoneenlämmössä, alhainen sulamispiste ja liukenemattomuus veteen.

Tärkein eläinvaha on mehiläisvaha, jota on käytetty yli kaksi tuhatta vuotta ennen ajanlaskun alkua. Kasvivahoja on tiettyjen kasvien hedelmien, kukkien, lehtien ja varsien pinnalla suojaamassa kasvia lämpötilan vaihteluilta ja hidastamassa veden haihtumista.[2] Eräs kasvivaha on karnaubapalmun lehdistä saatava karnaubavaha, jonka sulamispiste on 84–85 astetta.[3] Mineraalivahat ovat suurimmaksi osaksi suurimolekyylisiä hiilivetyjä. Luonnossa niitä on fossiilivahoina, maavahoina ja maaöljyssä. Fossiilivahaa on esimerkiksi montaanivaha ja tärkein maaöljystä saatava vaha on parafiini.[2]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Grönros, Eija-Riitta (päätoim.): Kielitoimiston sanakirja. (Osa 3, s. 462, hakusana vaha) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007. ISBN 978-952-5446-20-3 Kirjan verkkoversio.
  2. ↑ a b c d Uusi tietosanakirja. (Osa 22, palstat 362–363, hakusana vaha) Helsinki: Tietosanakirja oy, 1966.
  3. ↑ Uusi tietosanakirja. (Osa 9, palsta 915, hakusana karnaubavaha) Helsinki: Tietosanakirja oy, 1962.

Aiheesta muualla