Valkoinen orjakauppa

Tässä artikkelissa käsittelemme aihetta Valkoinen orjakauppa, joka on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena pitkään. Valkoinen orjakauppa on aihe, joka on herättänyt uteliaisuutta ja kiehtovuutta monissa ihmisissä, koska sen vaikutukset ovat laajat ja monipuoliset. Kautta historian Valkoinen orjakauppa on ollut keskeinen rooli tärkeissä tapahtumissa ja löydöissä, ja se on vaikuttanut yksilöiden ja yhteiskuntien elämään eri tavoin. Tässä artikkelissa tutkimme Valkoinen orjakauppa:n relevantteja ulottuvuuksia ja näkökohtia sekä sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuteen.

Valkoinen orjakauppa on sellaisesta toiminnasta käytetty nimitys, jossa paikka­tarjouksella houkutellaan nuoria naisia ulkomaille epä­siveellisiin tarkoituksiin.[1] Tämä ihmis­kaupan muoto on ainakin aikaisemmin suuntautunut pää­asiassa Lähi-idän ja Afrikan islamilaisiin maihin sekä Etelä-Amerikkaan.[1]

Kansainväliset sopimukset

Valkoisen orjakaupan hävittämiseksi tehtiin Pariisissa vuonna 1904 kansainvälinen yleissopimus, jota myöhemmin täydennettiin vuosina 1910 ja 1926 tehdyillä sopimuksilla.[2][3][4] Näitä sopimuksia täydensi vuonna 1950 tehty laaja-alaisempi Ihmisten kaupan ja toisten prostituutiosta hyötymisen tukahduttamista koskeva yleissopimus.[5][6]

Suomen laki

Kansainvälisten sopimusten mukaisesti vuonna 1926 Suomen rikos­lain 25. lukuun lisättiin uusi pykälä 1a. Siinä säädettiin rangaistus sille, joka "aikoen saattaa haureuden väli­kappaleeksi toisen, saa hänet vastaanottamaan toimen, vie hänet pois tai erottaa hänet lähi­seurastaan", vaikka hänen suostumuksellaankin. Rangaistus oli vähintään kuusi kuukautta vankeutta tai kuritus­huonetta enintään kahdeksan vuotta. Jos teko oli ammattimainen, enimmäis­rangaistus oli kymmenen vuotta kuritus­huonetta.[7]

Pykälä kumottiin rikoslain uudistusten yhteydessä vuonna 1995. Sitä koskeneessa hallituksen esityksessä valkoista orjakauppaa koskeneen erityisen säännöksen kumoamista perusteltiin sillä, että tällainen toiminta täytti myös paritusta koskeneet rikos­tunto­merkit, jota paitsi säännöksen ei silloisessa muodossaan katsottu enää vastanneen naisen muuttunutta yhteis­kunnallista asemaa eikä sitä oikeus­käytännössä enää pitkään aikaan ollutkaan sovellettu.[8]

Rikoslain nykyiset ihmiskauppaa käsittelevät säännökset ovat vuodelta 2004.[9][10]

Lähteet

  1. ↑ a b Otavan iso Fokus, 7. osa (Sv-Öö), s. 4447, art. Valkoinen orjakauppa. Otava, 1974. ISBN 951-1-01521-4
  2. ↑ Valkoisen orjakaupan ehkäisemistä tarkoittava kansainvälinen yleissopimus, perustiedot Finlex. Viitattu 6.6.2014.
  3. ↑ Kansainvälinen yleissopimus, jonka tarkoituksena on taata naisille ja alaikäisille tytöille tehokasta turvaa ´valkoiseksi orjakaupaksi´ kutsuttua rikollista ammattia vastaan (perustiedot) Finlex. Viitattu 6.6.2014.
  4. ↑ Naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä tarkoittava kansainvälinen yleissopimus sekä valkoisen orjakaupan ehkäisemistä tarkoittava kansainvälinen yleissopimus, sopimustekstit Finlex. Viitattu 6.6.2014.
  5. ↑ Asetus ihmisten kaupan ja toisten prostituutiosta hyötymisen tukahduttamista koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta Finlex. Viitattu 6.6.2014.
  6. ↑ Ihmisten kaupan ja toisten prostituutiosta hyötymisen tukahduttamista koskeva yleissopimus Finlex. Viitattu 6.6.2014.
  7. ↑ Laki eräistä muutoksista rikoslain 20. ja 25. lukuun (24/1926)
  8. ↑ ”Hallituksen esitys 94/1993 Eduskunnalle rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen toisen vaiheen käsittäviksi rikoslain ja eräiden muiden lakien muutoksiksi”, Valtiopäivät 1993, Asiakirjat A3, s. 102-104. Valtioneuvoston kirjapaino, 1994.
  9. ↑ Rikoslaki Finlex. Arkistoitu 17.10.2015. Viitattu 6.6.2014.
  10. ↑ Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi rikoslain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (34/2004) Finlex. Arkistoitu 24.3.2007. Viitattu 6.6.2014.