Valtion sisäoppilaitos

Nykymaailmassa Valtion sisäoppilaitos:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monille ihmisille. Valtion sisäoppilaitos on herättänyt keskustelua ja pohdiskelua eri aloilla sen alkuperästä sen vaikutuksiin yhteiskuntaan. Tässä artikkelissa tutkimme Valtion sisäoppilaitos:n monia puolia analysoimalla sen kehitystä ajan myötä, sen vaikutuksia jokapäiväiseen elämään ja sen merkitystä eri yhteyksissä. Olipa Valtion sisäoppilaitos henkilö, ilmiö, historiallinen tapahtuma tai mikä tahansa muu aihe, sen tutkiminen ja ymmärtäminen ovat olennaisia, jotta voimme ymmärtää paremmin maailmaa, jossa elämme.

Valtion sisäoppilaitos eli Niinisalon internaatti oli Kankaanpäässä Niinisalon varuskunnan tiloissa vuosina 1945–1947 toiminut sisäoppilaitos jossa sen toimintavuosina noin 4 000 kotiutettua sotilasta saattoi jatkaa sodan vuoksi keskeytynyttä lukiotaan. Aivan kaikki eivät suorittaneet ylioppilastutkintoa.

Oppilaitos aloitti toimintansa helmikuussa 1945 ja ensimmäiselle vuosiluokalle ilmoittautui virallisen tilaston mukaan 1 145 oppilasta.[1] Opetusohjelmaa oli tiivistetty niin että lukion kolme luokkaa voitiin käydä 9 kuukaudessa, ja valittavissa oli joko humanistinen tai matemaattinen linja. Yksi vuosiluokka kesti noin kolme kuukautta. Ylioppilastutkinnossa suoritettiin kolme ainetta, äidinkieli, vieras kieli ja joko matematiikka tai reaali. Oppilaat olivat 23–25-vuotiaita, ja vanhin heistä oli 36-vuotias.[2] Ensimmäiset ylioppilaskirjoitukset internaatissa järjestettiin kesäkuun lopulla 1945, ja niihin osallistuneista 210 kokelaasta hyväksyttiin 149.[1]

Internaatissa oli 66 eri puolilta Suomea tullutta opettajaa muun muassa Kalle Väänänen, Anna-Liisa Heikinheimo, Anna Leinonen ja Eino Arohonka. Internaatin rehtorina oli aluksi Johannes Varsila ja sitten matematiikkaa opettanut Väinö Alava. Internaatin perustamiseen vaikutti erityisesti kouluneuvos L. Arvi P. Poijärvi. [3]

Internaatissa järjestettiin ylioppilaskirjoitukset kaikkiaan kuusi kertaa, viimeisen kerran helmikuussa 1947, jolloin internaatin toiminta päättyi. Kaikilla kerroilla ylioppilastutkinnon läpäisseiden osuus kaikista kirjoituksiin osallistuneista oli internaatissa suurempi kuin koko maan oppikouluissa keskimäärin.[1]

Joukko sisäoppilaitoksessa aikanaan opiskelleita kokoontui Niinisalon varuskunnassa syyskuun lopulla 1980, jolloin ns. lamellikasarmin pohjoispäädyn seinään kiinnitettiin muistolaatta kertomaan tästä vaiheesta varuskunnan historiassa.[1]

Kankaanpään kaupunginmuseon varuskuntaosastolla esiteltiin Niinisalon sisäoppilaitoksen toimintaa kevääseen 2021 saakka, jolloin näyttelyosuus purettiin. [4]

Sisäoppilaitoksessa opiskelleita

Lähteet

  1. a b c d Kalle Kuosa: Niinisalon varuskunta, s. 165–172. Kankaanpää: Satakunnan Tykistörykmentin Perinneyhdistys, 1985. ISBN 951-99650-4-1.
  2. Maija-Leena Nissilä: Rintamamiesten lukio-opinnoista 70 vuotta. (Arkistoitu – Internet Archive) Opettajien ammattijärjestö OAJ 22.4.2015
  3. a b Kari Karanko : Rauha ja kehitysyhteistyö, TEP-tiedote 2/2010 s. 7
  4. Kankaanpään kaupunginmuseon perusnäyttelyt (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Jussi Niiranen: Onnettomuus otti koville. Tapio Sadeoja (toim.): Marskin ritarit: Ilta-Sanomien erikoislehti 2011, s. 64–65. Helsinki: Sanoma Media.
  6. a b Jyrki Pietilä: Allan Liuhala, lehtimies, s. 54. Helsinki: Edita, 2008.
  7. Pentti Papusen muistokirjoitus (Helsingin Sanomat Muistot (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. Suomalainen kirjoituskilpailu 2015 : Mikko Pohtola (Arkistoitu – Internet Archive)

Kirjallisuutta

  • Laila Halonen : Miesten internaatti : Valtion sisäoppilaitos Niinisalossa v. 1945-1947 ja Internaatin miehet Matrikkeli. 1990 ISBN 9529021054