Tässä artikkelissa tutkimme Valto Kokko:n aihetta perusteellisesti ja tutkimme sen alkuperää, kehitystä ajan mittaan ja sen merkitystä nykyään. Kautta historian Valto Kokko:llä on ollut keskeinen rooli yhteiskunnan eri osa-alueilla sen vaikutuksesta kulttuuriin ja taiteeseen aina vaikutuksestaan tieteeseen ja teknologiaan. Kattavan analyysin avulla tarkastelemme Valto Kokko:een liittyviä erilaisia näkökulmia ja keskusteluja pyrkien valaisemaan sen vaikutuksia ja mahdollista tulevaa kehitystä. Samoin otamme huomioon alan asiantuntijoiden mielipiteet ja otamme huomioon Valto Kokko:n vaikutuksen elämässään läheltä kokeneiden kokemukset ja todistukset.
Valto Kokko (26. toukokuuta 1933 – 25. toukokuuta 2017 Helsinki) oli suomalainen muotoilija, joka suunnitteli valaisimia ja lasiesineitä etenkin Iittalalle.[1]
Maanviljelijäperheessä Pohjois-Karjalan Kuusjärven kunnassa (nyk. Outokumpu) varttunut Valto Kokko opiskeli Taideteollisessa oppilaitoksessa metallitaidetta vuodesta 1958 vuoteen 1961.[1][2] Kokko suunnitteli 1960-luvun alussa muovivalaisimia lohjalaiselle Oy Plastex Ab:lle. 1960-luvun puolenvälin vaiheilla hän siirtyi Iittalan lasitehtaalle muotoilemaan yrityksen ensimmäistä valaisinmallistoa, joka esiteltiin 1966 Finnish Design Centerin Valomentti-näyttelyssä.[3]
Iittalan valaisinosastosta muodostettiin vuonna 1971 oma yrityksensä, i-Valo. Valto Kokko nimitettiin samana vuonna lasitehtaan visuaalisen osaston päälliköksi. Kokon oma käyttölasituotanto ajoittuu 1970-luvun lopulta vuoteen 1993, jolloin hän jäi eläkkeelle.[2]
Kokon vuonna 1978 suunnittelema Otso-lasisto on valittu New Yorkin modernin taiteen museon kokoelmiin.[4] Hänen muita tunnettuja esineitään ovat kullatut ja hopeoidut Eleglans-pallovalaisimet 1960-luvulta, suorakulmainen Saana-maljakko 1980-luvun alusta sekä jalalliset Avec-lasit.[5]