Nykymaailmassa Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle. Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus:n merkitys on jättänyt jälkensä historiaan ja on läsnä ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Alkuperäistään nykypäivään Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus on ollut keskustelun ja analyysin kohteena eri aloilla politiikasta tieteeseen, mukaan lukien kulttuuri ja teknologia. Tästä syystä on tärkeää ymmärtää Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus:n vaikutus elämäämme ja globaalissa kontekstissa. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus:n merkitystä ja sen vaikutuksia nykymaailmaan.
Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus on Yhdistyneiden kansakuntien laatima kansainvälinen sopimus, jonka tavoitteena on, että vammaisilla on samat yhteiskunnalliset oikeudet kuin muilla ihmisille.
Sopimuksen allekirjoittaneiden maiden on varmistettava, että lainsäädäntö, politiikka ja erilaiset ohjelmat noudattavat yleissopimuksessa esitettyjä määräyksiä vammaisten oikeuksista. Sopimuksen voimaan saattaneiden maiden tulisi mahdollistaa vammaisten pääsy koulutukseen, työelämään, joukkoliikenteeseen ja julkisiin rakennuksiin, varmistaa äänioikeus vammaisille, parantaa vammaisten mahdollisuutta poliittisen osallistumiseen ja taata täysi oikeustoimikelpoisuus. Maiden on lisäksi säännöllisesti ilmoitettava YK:lle toimenpiteistä sopimuksen täytäntöönpanemiseksi.[1] Sopimus sisältää yhteensä 50 artiklaa.
Esimerkiksi artikla 24 (Koulutus) sisältää velvoitteen inklusiivisesta koulutuksesta (engl. inclusive education).
YK:n yleiskokous asetti vuonna 2001 komitean neuvottelemaan yleissopimuksesta. Komitea kokoontui ensimmäisen kerran elokuussa 2002, ja sopimusluonnoksen hahmottelu alkoi toukokuussa 2004. Sopimusteksti oli valmis elokuussa 2006.[2] Sopimus hyväksyttiin yleiskokouksessa 13. joulukuuta, ja se astui voimaan 3. toukokuuta 2008, kun 20 maata oli allekirjoittanut sen.[3] Sen oli 30. elokuuta 2013 mennessä allekirjoittanut 156 maata, joista sen oli ratifioinut 133.[4]