Vanha Raatihuone (Turku)

Nykymaailmassa Vanha Raatihuone (Turku):stä on tullut kiistattoman tärkeä aihe. Sen läsnäolo ja vaikutukset näkyvät eri alueilla henkilökohtaisesta elämästä ammattielämään. Paikallisesti tai maailmanlaajuisesti Vanha Raatihuone (Turku) on herättänyt paljon kiinnostusta ja keskustelua asiantuntijoiden ja fanien keskuudessa. Tässä artikkelissa tutkimme Vanha Raatihuone (Turku):n eri puolia analysoimalla sen vaikutusta, seurauksia ja mahdollisia ratkaisuja. Monitieteisen lähestymistavan avulla pyrimme valaisemaan tätä nyky-yhteiskunnassa niin tärkeätä aihetta.

Turun raatihuone
Vanha Raatihuone keskellä. Oikealla on Brinkkalan talo ja vasemmalla näkyy hiukan Hjeltin taloa.
Vanha Raatihuone keskellä. Oikealla on Brinkkalan talo ja vasemmalla näkyy hiukan Hjeltin taloa.
Sijainti Turku
Koordinaatit 60°27′02″N, 22°16′34″E
Valmistumisvuosi 1736
Suunnittelija Pehr Johan Gylich
Julkisivumateriaali kivi
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Vanha Raatihuone on vuonna 1736 valmistuneen ja Turun palossa vuonna 1827 pahoin vaurioituneen Bernerin raatihuoneen raunioille vuonna 1829 korjattu talo Turun Vanhan Suurtorin laidalla. Rakennus ja sen edeltäjät ovat historiansa aikana toimineet paitsi raatihuoneena myös yksityisasuntona, paitatehtaana ja poliisilaitoksen käytössä.

Bernerin raatihuone

Bernerin raatihuone ennen Turun paloa. Piirros on Kansallisarkistosta, alkuperä on tuntematon.

Kaivauksissa on saatu viitteitä siitä, että nykyisen Vanhan Suurtorin, silloisen Raatihuoneentorin yläreunalla eli kauimpana Aurajoesta on ollut raatihuone jo 1300-luvulla.[1] Raatihuoneessa kokoontui kaupungin raati ja raastuvanoikeus. Tiloissa oli myös kaupungin vankila.[2] Vuosina 1734-1736 nousi puisen raatihuoneen tilalle Turun tunnetuin raatihuone, jonka suunnitteli silloinen muurarimestari Samuel Berner.[1] Barokkityylisessä[2] kaksikerroksisessa raatihuoneessa oli myös asiaan kuuluva kellotorni.[3] Rakennus vaurioitui pahoin Turun palossa.[1] Bernerin raatihuoneen viereinen Brinkkalan talo korjattiin uudeksi raatihuoneeksi.[2]

Pfalerin asuintalo

Bernerin raatihuoneesta oli jäljellä vain seinämuurit. Rakennuksen jäänteet korjattiin yksityistaloksi, joka valmistui vuonna 1829,[2] sen suunnitteli Pehr Johan Gylich. Taloon asettui kauppias A. F. Pfaler.[2] Asuintaloon ei enää palautettu tornia.

Juseliuksen paitatehdas

Tehtailija Juselius hankki rakennuksen 1850-luvulla. Rakennuksen ulkoasua muutettiin vuonna 1899, jolloin siihen rakennettiin kolmas kerros. Juseliuksen paitatehdas ja Turun Sateenvarjotehdas toimivat talossa 1920-luvulle.[1]

Kaupungin omistukseen

Turun kaupunki osti rakennuksen 1932[3] ja siihen tuli vuokralaiseksi poliisilaitos. Poliisilaitoksen muutettua pois rakennus kunnostettiin 1988 Turun kulttuurikeskuksen käyttöön ja sai nimekseen Vanha Raatihuone. Vuodesta 2019 alkaen Vanhassa Raatihuoneessa on toiminut visuaalisten taiteiden keskus Turun Taidehalli.[1] Turun Taidehallissa järjestetään nykytaiteen näyttelyitä ja tiloissa toimii myös Turun Taidelainaamo sekä Valokuvakeskus Perin kirjasto ja Perilab. 3. kerroksen juhlasali on vuokrattavissa juhliin ja tapahtumiin.[4]

Raatihuonerakennuksena se on toiminut esikuvana muun muassa Rauman ja Porvoon raatihuoneille.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f Vanha Raatihuone 5.5.2010. Turun kaupunki. Arkistoitu 2.11.2013. Viitattu 30.6.2013.
  2. ↑ a b c d e Turun kaupungintalo (pdf) 2010. Turun kaupunki. Viitattu 30.6.2013.
  3. ↑ a b Arkistot kertovat -verkkonäyttely, Turun raatihuone Kansallisarkisto. Arkistoitu 17.5.2021. Viitattu 30.6.2013.
  4. ↑ TURUN RAATIHUONE TURUN RAATIHUONE. Viitattu 20.2.2021.