Varavoima

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Varavoima on tavallisesti reservissä olevaa energiantuotantokapasiteettia, jota otetaan käyttöön, kun perusvoima ei riitä täyttämään kysyntää. Varavoimaa voidaan tarvita esimerkiksi silloin, kun suuri tuotantoyksikkö kuten ydinvoimala joutuu huoltoon tai kulutukseen tulee suuri piikki, vaikkapa tavanomaista kylmemmän sään vuoksi. Mikäli varavoimakaan ei riitä, ryhdytään säännöstelyyn.

Tavallisimmat sähköntuotannon varavoiman muodot ovat kaasuturbiini-voima ja hiilivoima, josta Suomessa on esimerkkinä Meri-Porin voimalaitos. Vesivoimaa käytetään säätövoimana ja ydinvoima taas on tyypillistä perusvoimaa. Varavoimalla korvataan pois käytöstä olevaa perusvoimaa tai täydennetään sitä, koska säätövoimaa tarvitaan myös huippukulutuksen aikana.

Varavoimalta vaaditaan riittävän runsas ja verrattain nopea saatavuus. Pois lukien vesivoima varavoima on tavallisesti energiantuotantomuoto, jota on halpa rakentaa mutta kallis käyttää, koska sitä ei tarvita jatkuvasti. Tyypillinen esimerkki tästä on kaasuturbiinivoimalaitos ilman kombi-kytkentää.

Laajat sähkömarkkinat, joissa on eri alueilla erilainen tuotantorakenne, tuovat joustavuutta alueellisiin energiavajeisiin, koska tällöin sähköä voidaan tuoda toisaalta. Ongelmia muodostuu kuitenkin silloin, jos sähköntarve kaikilla sähkömarkkinaan osallistuvilla alueilla lisääntyy samanaikaisesti. Tällöin sähkönhintaa määrittää se, miten nopeasti varavoimaa voidaan ottaa käyttöön perusvoiman jatkeeksi.

Pohjoismaissa pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla Nordpoolissa sähkönhinta riippuu paljolti Norjan vuotuisista sademääristä. Mikäli Norjassa sataa vähän, ovat vesivoimaloiden vesivarastot vähissä eikä sähköenergian nettokäyttäjämailla, kuten Tanskalla, Ruotsilla ja Suomella ole Norjan tuontia varavoimamahdollisuutenaan sähkömarkkinan kautta.

Kaukolämpöverkkoihin on tavallisesti sähköä ja kaukolämpöä tuottavan nk. pääkuormalaitoksen lisäksi kytketty useita pelkästään lämpöä tuottavia lämpökeskuksia, jotka ovat tarpeen mukaan otettavissa nopeasti käyttöön. Näitä huippu/varalämpökeskuksia ovat usein vanhat öljylämpökeskukset. Maakaasulämpökeskuksia rakennetaan varavoimaksi siellä missä maakaasua on saatavilla, sillä maakaasulämpökeskus on verrattain halpa rakentaa. Myös biolämpökeskuksia saatetaan rakentaa varavoimaksi. Myös lämpöakkuja voidaan käyttää kaukolämmön säädössä. Yleensä kaukolämmöstä ei ole pulaa ja ylimäärän kaukolämpöä tuottavien voimalaitosten hukkalämpö ohjataan vesistöihin.