Vatikaanin ensimmäinen kirkolliskokous
Nykymaailmassa Vatikaanin ensimmäinen kirkolliskokous:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monille ihmisille. Vatikaanin ensimmäinen kirkolliskokous on herättänyt monien huomion ja herättänyt kiivasta keskustelua eri piireissä yhteiskunnallisen vaikutuksensa, työelämän merkityksensä tai historiallisen merkityksensä vuoksi. Tässä artikkelissa tutkimme Vatikaanin ensimmäinen kirkolliskokous:n eri puolia ja analysoimme sen vaikutusta menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Sen alkuperästä sen mahdollisiin pitkän aikavälin vaikutuksiin perehdymme Vatikaanin ensimmäinen kirkolliskokous:n maailmaan ymmärtääksemme paremmin sen laajuuden ja merkityksen.
| Osa artikkelisarjaa |
| Ekumeeniset kirkolliskokoukset |
|---|
 |
| 300–400-luku |
| 500–800-luku |
| Katoliset |
Kahdeskymmenes ekumeeninen eli yleinen, koko "yhdeksi, pyhäksi, katoliseksi ja apostoliseksi" itsensä tunnustaman kirkon piispojen kirkolliskokous avattiin vuonna 1869 Vatikaanissa. Konsiili kesti vuoteen 1870, jolloin se käytännön syistä keskeytyi, vaikkei sitä muodollisesti suljettukaan. Sitä kutsutaan myös nimellä Vatikaanin ensimmäinen kirkolliskokous.
Paavi Pius IX:n kutsumaan kokoukseen osallistui paavin lisäksi 11 patriarkkaa, kuusi arkkipiisparuhtinasta, 49 kardinaalia, 680 arkkipiispaa ja piispaa, 28 apottia ja 29 luostarijärjestöjen johtajaa. Kirkolliskokous mm. dogmatisoi paavin erehtymättömyyden.
Ortodoksinen kirkko ei tunnusta tätä kirkolliskokousta todelliseksi ekumeeniseksi kirkolliskokoukseksi.
Kirkolliskokouksen lopuksi määriteltiin dogmi, jonka mukaan paavi on erehtymätön niissä asioissa,[1] jotka hän on lausunut piispanistuimeltaan ex cathedra (lat. istuimelta). Tämä perustuu kolmeen ensimmäisen paavin, Pietarin, aseman määrittävään Raamatun kohtaan (Matteus 16:18–19, Luukas 22:31–32 ja Johannes 21:15–17).
Käytännössä monet paavit ovat oikeudestaan huolimatta välttäneet antamasta lausuntoja "ex cathedra", koska tämä sitoisi myös heidän seuraajiaan teologisesti tai seuraajien olisi joko uudelleen tulkittava edeltäjiensä päätöksiä tai mahdollisesti jopa tehtävä vastakkaisia päätöksiä, mikä heikentäisi katolisen kirkon perinteen uskottavuutta raamatuntulkinnan rinnalla.
Lähteet
- ↑ Paavi Leo XIII. Kyläkirjaston Kuvalehti, 1.3.1903, nro 3, s. 7. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.07.2017.