Nykyään Veijareita ja pyhimyksiä on aihe, joka on läsnä monien ihmisten elämässä. Tekniikan ja tiedon nopean kehityksen myötä Veijareita ja pyhimyksiä:stä on tullut kiinnostava kohde monille ihmisille ympäri maailmaa. Veijareita ja pyhimyksiä on herättänyt suurta keskustelua yhteiskunnallisista vaikutuksistaan henkilökohtaiseen merkityksellisyyteensä ja herättänyt kiinnostusta eri alojen asiantuntijoissa. Tässä artikkelissa tutkimme Veijareita ja pyhimyksiä:een liittyviä eri näkökohtia ja analysoimme sen merkitystä nykyään.
Veijareita ja pyhimyksiä (The Persuaders!) on ITC Entertainmentin 1970–1971 tuottama televisiosarja.[1] Sen pääosissa esiintyivät Tony Curtis (Danny Wilde) ja Roger Moore (lordi Brett Sinclair; koko nimi Brett Rupert George Robert Andrew Sinclair, Marnockin 15. jaarli). Sitä tehtiin 24 jaksoa.
Sarja muistetaan pääosanesittäjiensä lisäksi John Barryn säveltämästä dramaattisesta, 3/4-tahtilajissa kulkevasta tunnusmusiikista.
Televisiosarjaan pohjautuva kirja Veijareita ja pyhimyksiä vauhdissa/The Persuaders! 1 ilmestyi 1972. Kirjan tekijänä on Frederick E. Smith. Kirja sisältää kaksi tarinaa, "Pelin Avaus"/Overture ja "Lapsuuden ystävä"/Angie..Angie. Ne pohjautuvat Brian Clemensin ja Milt Gelmanin televisiokäsikirjoituksiin.[2] Yksi suomentajista oli Juice Leskinen.
Syksyllä 1971 Veijareita ja pyhimyksiä oli Katso-lehden lukijaäänestyksessä Suomen neljänneksi suosituin televisio-ohjelma Naapurilähiön, brittisarjan Mennään bussilla ja Kivikasvojen jälkeen. Ääniä se sai etenkin miehiltä ja nuorilta. Sarjan katsojaluvut ylsivät Suomessa puolentoista miljoonan tuntumaan.[3]
Televisiosarjan jaksoja julkaistiin Suomessa myös VHS-videoina, kaksi jaksoa kullakin kasetilla, nimellä Veijareita ja pyhimyksiä: Kilpajuoksu kuoleman kanssa & Sporting Chance sekä Veijareita ja pyhimyksiä: Velhoja ja veijareita. Näiden lisäksi julkaistiin VHS:llä televisioelokuvat Kovaa peliä Lontoossa (London Conspiracy, 1976) ja Tehtävä Monte Carlossa (Mission Monte Carlo, 1976).[4]