Nykyään Veni Sancte Spiritus on kiinnostava ja keskustelunaihe monilla aloilla. Politiikasta populaarikulttuuriin Veni Sancte Spiritus on kiinnittänyt kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion. Sen vaikutus ja merkitys ovat ylittäneet rajat, ja siitä on tullut keskustelun ja pohdinnan kohtauspaikka. Tässä artikkelissa tutkimme Veni Sancte Spiritus:n eri puolia analysoimalla sen vaikutusta nykyiseen yhteiskuntaan ja sen heijastuksia tulevaisuuteen. Sen alkuperästä sen evoluutioon ajan myötä syvennymme syvälliseen analyysiin, jonka avulla voimme ymmärtää Veni Sancte Spiritus:n tärkeyden nykyisessä todellisuudessamme.
Veni Sancte Spiritus (latinaa, ”Tule, Pyhä Henki”) on eräiden kristillisten rukousten ja hymnien alkusäe.
Kuuluisin niistä on keskiaikainen helluntaihymni Veni Sancte Spiritus et emitte, jonka on oletettavasti kirjoittanut Stephan Langton (Canterburyn arkkipiispa, k. 1228). Se kuuluu niihin neljään sekvenssiin, jotka Trenton kirkolliskokous jätti julkiseen messuliturgiaan 1562.[1] Siitä on olemassa eri muunnoksia, ja tekstiin on käytetty eri sävelmiä. Sen pohjalta Martti Luther laati myös virren "Komm, Heiliger Geist, Herre Gott", joka sekin on suomennettuna ("Oi Pyhä Henki, Jumala") nykyisessä suomalaisessa virsikirjassa, numerolla 114.[2] Suomen evankelis-luterilainen kirkko käyttää sekvenssin tekstiä kahtena eri käännöksenä helluntain päivän rukouksena ja helluntaiviikon rukouksena.[3] Ruotsin kirkon virsikirjassa Lutherin virsi on numerolla 51 "Jo saavu, Henki, Jumala". Teksti on Pekka Kivekkään 1995 tekemä suomennos.
Virsi 112 sekoitetaan usein Veni Sancte Spiritus -hymniin, mutta kyseessä on eri hymni Veni Sancte Spiritus, reple.[4] Kyseessä on kuitenkin aivan oma hymninsä. Ruotsin kirkon virsikirjassa virsi on numerolla 361, ja sen suomennos on Pekka Kivekkään 1998 tekemä latinalaisen tekstin pohjalta[5].
Latinankielinen teksti
Latinankielinen teksti
Suomennos
Vuoden 1886 virsikirjan sanat