Verhiö

Nykymaailmassa Verhiö on aihe, joka on kiinnittänyt kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion. Verhiö on noussut niin tutkijoiden, asiantuntijoiden kuin harrastajienkin kiinnostuksen kohteeksi yhteiskunnallisen vaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai eri alueiden vaikutuksensa vuoksi. Alkuperäistään tuleviin vaikutuksiinsa Verhiö on synnyttänyt keskusteluja, kiistoja ja pohdintoja, jotka ovat tehneet sen yhdeksi tämän hetken tärkeimmistä aiheista. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka liittyvät Verhiö:een, tavoitteenamme tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä tärkeästä aiheesta.

Verhiö on kasvin kukan osa, tarkemmin kehälehtien osa, joka muodostuu verholehdistä. Se on yleensä väriltään vihreä ja muodostuu kukan osista ensimmäisenä. Verhiön tehtävänä on suojella kukan nupun sisäosia. Siinä on yhteyttämiseen tarvittavia viherhiukkasia ja näin ollen kukan ollessa nupulla ravinteita voi kulkeutua verhiöstä kukkaan. Osalla kasveista verhiö on olemassa vielä hedelmän kypsyessä, jolloin se suojaa hedelmää. Joillakin kasveilla kuitenkin verhiö surkastuu pois jo kukan aukeamisvaiheessa. Tiheäkukkaisissa kukinnoissa verholehdet ovat haivenmaisia, kuten mykerökukkaisilla kasveilla. Joillakin kasveilla, joilla on tiheä kukinto, verhiö puuttuu kokonaan, kuten useilla sarjakukkaiskasveilla.[1]

Lähteet

  1. Antero Pankakoski: ”Kehälehdet”, Puutarhurin kasvioppi, s. 164. Helsinki: Edita, Opetushallitus, 1996. ISBN 951-37-1932-4