Tässä artikkelissa käsittelemme aihetta Victoria Benedictsson, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua viime vuosina. Victoria Benedictsson on herättänyt uteliaisuutta tutkijoissa, tutkijoissa ja suuressa yleisössä, koska se on merkityksellinen yhteiskunnan eri osa-alueilla. Talouteen, politiikkaan, kulttuuriin ja ihmisten jokapäiväiseen elämään vaikuttavista vaikutuksistaan Victoria Benedictsson on tullut keskeinen keskustelun ja pohdinnan aihe. Näillä linjoilla analysoimme erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä Victoria Benedictsson:stä, tavoitteenamme tarjota laaja ja rikastuttava näkemys tästä nykypäivän niin tärkeästä aiheesta.
Victoria Benedictsson | |
---|---|
![]() Victoria Benedictsson |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 6. maaliskuuta 1850 Domme, Ruotsi |
Kuollut | 22. heinäkuuta 1888 (38 vuotta) Kööpenhamina, Tanska |
Kansalaisuus | Ruotsi |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Salanimi | Ernst Ahlgren |
Äidinkieli | ruotsi |
Tuotannon kieli | ruotsi |
![]() Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
|
Victoria Benedictsson (syntyjään Victoria Maria Bruzelius, 6. maaliskuuta 1850 Domme, Ruotsi – 22. heinäkuuta 1888 Kööpenhamina, Tanska) oli ruotsalainen kirjailija. Hän käytti kirjailijanimeä Ernst Ahlgren.[1]
Benedictsson vietti lapsuutensa skoonelaisella maaseudulla Dommen kylässä. Hän debytoi vuonna 1884 teoksella Från Skåne. Hän avioitui 21-vuotiaana 49-vuotiaan hörbylaisen leskimiehen, postimestari Kristian Benedictssonin, kanssa. Avioliitto oli onneton, ja Benedictssonilla oli vuosina 1886–1888 rakkaussuhde tanskalaisen kirjallisuuskriitikon Georg Brandesin kanssa. Onnettoman rakkauselämän on usein katsottu ajaneen häntä kohti itsemurhaa, mutta hän oli tyytymätön myös epävarmaan asemaansa kirjailijana. Nykyisin hänen katsotaan teoksillaan, joihin hän oli usein saanut aiheet Skånesta, olleen August Strindbergin tavoin synnyttämässä realistista virtausta Ruotsin kaunokirjallisuuteen. Häntä pidetään myös varhaisena feministinä. Hän teki itsemurhan hotellihuoneessaan Kööpenhaminassa.[2][3]
Antologiassa Väriä ja viivoja, suom. Yrjö Sirola, Tampere: Isak Julin 1912. Sarja: Neljänkymmenen pennin kirjasto, n:o 3