Viherukonkorento

Tässä artikkelissa tutkimme Viherukonkorento:tä, aihetta, joka on viime aikoina herättänyt monien kiinnostuksen ja huomion. Viherukonkorento:llä on monenlaisia ​​vaikutuksia ja sovelluksia, ja se kattaa niinkin erilaisia ​​alueita kuin tiede, teknologia, politiikka, kulttuuri ja yhteiskunta yleensä. Kun etenemme Viherukonkorento:n analyysin läpi, perehdymme sen merkitykseen, vaikutuksiin ja merkityksellisyyteen nykymaailmassa ja tarkastelemme aiheeseen liittyviä erilaisia ​​näkökulmia. Alkuperäistään nykyiseen kehitykseensä Viherukonkorento on edelleen keskustelun ja pohdinnan aiheena, ja tämä artikkeli pyrkii valaisemaan sen monia puolia ja sen merkitystä nykyisessä maisemassa.

Viherukonkorento
Uros
Uros
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Vaarantunut [2]

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Sudenkorennot Odonata
Alalahko: Aitosudenkorennot Anisoptera
Heimo: Ukonkorennot Aeshnidae
Suku: Aeshna
Laji: viridis
Kaksiosainen nimi

Aeshna viridis
Eversmann, 1836

Katso myös

  Viherukonkorento Wikispeciesissä
  Viherukonkorento Commonsissa

Naaras

Viherukonkorento (Aeshna viridis) on Suomessa hyvin harvinainen ja paikoittainen, rauhoitettu sudenkorento.

Koko ja ulkonäkö

Viherukonkorennon ruumiin pituus on noin 65–75 mm. Koiras on kirkkaanvärinen ja eksoottinen ukonkorento. Silmät ovat kirkkaan siniset, keskiruumiin sivut kokonaan vihreät ja olkajuovat ovat leveät, kirkkaanvihreät. Musta takaruumis on suurten sinisten täplien kirjoma. Siivet ovat ruskeasävyiset.

Naaras on himmeämpi; silmät ovat kullankeltaiset, paksu takaruumis on vihreä. Keskiruumis on muuten vihreä, mutta siipien edessä on ruskeaa. Keskiruumiissa on vihreät, leveät olkajuovat. Laji muistuttaa suomalaisista korentolajeista eniten kirjoukonkorentoa, mutta tämän silmät eivät ole kirkkaansiniset ja keskiruumiin sivuilla on aina selviä mustia pystyraitoja.

Levinneisyys

Levinnyt laajalle Keski- ja Itä-Eurooppaan ja siitä Aasiaan. Esiintyy paikoittaisena, johtuen tiukoista elinpaikkavaatimuksista. Suomesta tunnetaan vain alun toistakymmentä esiintymää, suurin osa Hämeessä.[3] Tunnetuin esiintymä lienee Parikkalan Siikalahdella.[4]

Elinympäristö ja elintavat

Viherukonkorento elää vain vesistöissä, joissa kasvaa sahalehteä (Stratiotes aloides).[3] Tämä kasvi viihtyy vain rehevillä, suhteellisen kirkasvetisillä järvillä joilla on kalkkipitoinen vesi. Tämän takia lajit ovat hyvin paikoittaisia. Viherukonkorentonaaras munii sahalehtituppaisiin, ja toukka elää sahalehtikasvustoissa. Sahalehti suojaa toukkia piikikkäänä kasvina kaloilta ja muilta korentojen toukilta. Lajin koko populaatio lentää tavallisesti iltahämärissä hankkimassa ravintoa.[3]

Lähteet

  1. ↑ Sahlén, G.: Aeshna viridis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2006. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.8.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Sami Karjalainen, Heidi Viljanen, Pasi Sihvonen: Viherukonkorento – Aeshna viridis Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. ↑ a b c Karjalainen, Sami: Suomen sudenkorennot, s. 126–127. (Uudistettu laitos) Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2010. ISBN 978-951-31-5425-7
  4. ↑ Cajsa Rudbacka-Lax, Turkka Kulmala, Laura Lehtonen: Parikkalan Siikalahden hoito- ja käyttösuunnitelma s. 43 ISBN 952-446-477-2 (pdf) Metsähallitus 2006. Viitattu 18.10.2017.