Tämä artikkeli käsittelee aihetta Vihreä säde (elokuva), joka on viime vuosina noussut ajankohtaiseksi, koska se vaikuttaa yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Vihreä säde (elokuva):stä lähtien se on herättänyt keskustelua ja pohdintaa niinkin erilaisilla aloilla kuin politiikka, talous, tiede, kulttuuri ja teknologia. Ei ole epäilystäkään siitä, että Vihreä säde (elokuva) on merkinnyt ennen ja jälkeen tapaamme, jolla suhtaudumme ympäröivään maailmaan. Näillä sivuilla analysoidaan erilaisia näkökulmia, tutkimuksia ja tutkimuksia, joiden avulla voimme syventää ymmärrystämme Vihreä säde (elokuva):stä ja sen vaikutuksista nykyään.
Vihreä säde | |
---|---|
Le Rayon vert | |
![]() |
|
Ohjaaja | Éric Rohmer |
Käsikirjoittaja | Éric Rohmer |
Tuottaja | Margaret Menegoz (käännä suomeksi) |
Säveltäjä | Jean-Louis Valéro |
Kuvaaja | Sophie Maintigneux |
Leikkaaja | María Luisa García |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Ranska |
Tuotantoyhtiö | Les Films du Losange |
Levittäjä | Netflix |
Ensi-ilta | 1986, Suomessa 1988 |
Kesto | 99 min |
Alkuperäiskieli | ranska |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
|
Vihreä säde (Le Rayon vert) on Éric Rohmerin käsikirjoittama ja ohjaama ranskalainen draamaelokuva vuodelta 1986. Se on viides Rohmerin kuuden novellimaisen elokuvan sarjassa ”Komedioita ja sananlaskuja” (Comédies et proverbes). Sarjan muut elokuvat ovat Lentäjän nainen (1981), Ihana avioliitto? (1982), Pauline rantatyttö (1983), Täysikuu Pariisissa (1984) ja Ystävättäreni poikaystävä (1987). Niissä kaikissa päähenkilönä on nuori, rakkautta etsivä ja etsinnässään epäonnistuva nainen.[1]
Elokuvan nimi tulee auringonnousun ja -laskun yhteydessä joskus nähtävästä valoilmiöstä nimeltä vihreä välähdys, jota päähenkilöt tarinassa yrittävät nähdä.
Vihreä säde voitti Venetsian elokuvajuhlilla 1986 Kultaisen leijonan.[1]
Helsingin Sanomien Helena Yläsen mielestä Vihreä säde on apein ”Komedioita ja sananlaskuja” -sarjan elokuvista. Sen teemoina ovat itseinho, toivottomuus ja yllättävä toivo. ”Vihreä säde ei puutu muissa sarjan filmeissä keskeiseen nykyelämän ulkonaiseen väliaikaisuuteen. Se tyytyy vain toteamaan ihmisten lomanviettotavat hyvin ilottomiksi.”[1]
The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[2]