Nykyään Viktor Krivulin:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe eri alueilla. Politiikasta tieteeseen, kulttuuriin ja teknologiaan Viktor Krivulin on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Sen vaikutukset ovat syvällisiä ja sen vaikutus tuntuu jokapäiväisen elämän kaikilla osa-alueilla. Tässä artikkelissa tarkastellaan lähemmin Viktor Krivulin:n eri puolia ja sitä, miten se on vaikuttanut yhteiskuntaamme. Sen alkuperästä nykyiseen evoluutioon perehdymme tiedon alueeseen tai todellisuuden osa-alueeseen, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi. Liity kanssamme tälle Viktor Krivulin:n kiertueelle ja löydä kaikki tämän ilmiön takana.
Viktor Borisovitš Krivulin (ven. Ви́ктор Бори́сович Криву́лин; 9. heinäkuuta 1944 Krasnodon, Ukrainan SNT – 17. maaliskuuta 2001 Pietari, Venäjä) oli venäläinen runoilija, kriitikko, toimittaja ja historioitsija, joka kuului pietarilaisen avantgarden merkittävimpiin kirjailijoihin ja oli venäläisen undergroundin johtavia hahmoja koko sen ajan 1960-luvulta 1980-luvulle. Hän kuului myös Neuvostoliitossa harjoitetun maanalaisen julkaisutoiminnan samizdatin merkkihenkilöihin.[1][2]
Krivulin kuvasi runoissaan ja esseissään erityisesti Pietaria.[3] Hänen runoutensa on persoonallinen yhdistelmä intellektuaalisuutta, henkisyyttä, estetismiä ja asketismia ja se esittää ajan moniulotteisena entiteettinä, joka on temporaalinen, spatiaalinen ja ihmisyhteisön ja kulttuurin sosiaalista kehitystä.[4]
Krivulinin tuotannosta on käännetty suomeksi kokoelma Runoja vuonna 1994. Krivulin oli Paavo Rintalan hyvä ystävä, ja hän vieraili myös Lahden kansainvälisessä kirjailijakokouksessa.[5] Hän julkaisi neljätoista runokokoelmaa ja esseitä, joita on käännetty sekä Euroopan valtakielille että arabiaksi. Hän sai ansioistaan Andrei Belyin palkinnon ja Puškin-palkinnon.[6]
Runoilijantyönsä ohella Krivulin otti laajasti kantaa myös yhteiskunnallisiin kysymyksiin, kuten sananvapauteen, Neuvostoliiton historiaan, politiikkaan, filosofiaan ja kulttuuriin sekä Venäjällä tehtyihin poliitikkojen murhiin.[7][8][6]