Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Viron työpuolue:een, ja tutkimme sen tärkeyttä ja merkitystä eri yhteyksissä. Näillä linjoilla analysoimme sen vaikutusta ja vaikutusta nyky-yhteiskuntaan sekä sen kehitystä ajan myötä. Lisäksi tarkastelemme Viron työpuolue:n ympärillä olevia erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä tavoitteenaan tarjota laaja ja täydellinen näkemys tästä aiheesta. Tämä artikkeli lähestyy Viron työpuolue:tä sen alkuperästä nykyiseen tilaan useista näkökulmista ja tarjoaa lukijalle kattavan ja rikastuttavan käsityksen siitä. Epäilemättä tämä on kiehtova aihe, joka ansaitsee tarkastelun yksityiskohtaisesti.
Viron työpuolue (vir. Eesti Tööerakond) oli vuosina 1917–1932 Virossa toiminut puolue.
Viron työpuolue muodostettiin keväällä 1917 nimellä Viron radikaalisosialistinen puolue (viroksi Eesti Radikaal-Sotsialistlik Partei), mutta syksyllä 1917 nimi vaihdettiin Viron työpuolueeksi. Puolueeseen kuuluivat muiden muassa Jüri Vilms, Otto Strandman ja Eduard Laaman. Poliittiselta linjaltaan puolue oli aluksi vasemmistolainen, mutta linja siirtyi pari vuotta perustamisen jälkeen oikealle, minkä jälkeen Viron työpuolue sijoittui puoluekartalla poliittisen keskustan vasempaan reunaan.[1]
Viron maapäivien vaaleissa vuonna 1917 Viron radikaalisosialistinen puolue sai 11 edustajaa valituista 62 edustajasta, ja sen edustaja Artur Vallner valittiin 1. heinäkuuta järjestetyn maapäivien ensimmäisen istunnon puheenjohtajaksi.[1] Maapäivien puheenjohtajaksi valittiin lokakuussa Otto Strandman.
Viron perustavan kokouksen vaaleissa 5.–7. huhtikuuta 1919 työpuolue oli Viron sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen jälkeen toiseksi suurin puolue ja ylsi 30 paikkaan. Työpuolue sai hallitukseen neljä ministeripaikkaa. Strandman valittiin Viron tasavallan ensimmäisen hallituksen pääministeriksi.[2]
Riigikogun ensimmäisissä vaaleissa marraskuussa vuonna 1920 Viron työpuolue sai vaalivoiton ja 22 edustajaa. Strandman valittiin Viron ensimmäisen riigikogun puheenjohtajaksi.[3]
Vuonna 1932 Viron työpuolue yhdistyi kansanpuolueen kanssa kansalliseksi keskustapuolueeksi (Rahvus Keskerakond).[4]