Volker Schlöndorff

Nykymaailmassa Volker Schlöndorff on aihe, joka herättää paljon kiinnostusta ja keskustelua. Teknologian kehittymisen ja elämäntapojen muutosten myötä Volker Schlöndorff:stä on tullut koko yhteiskuntaan vaikuttava aihe. Volker Schlöndorff:tä on analysoitu eri näkökulmista ja tutkimuksista ja tähän ongelmaan on ehdotettu erilaisia ​​ratkaisuja. Tässä artikkelissa perehdymme Volker Schlöndorff:een liittyviin tärkeimpiin näkökohtiin, tutkimme sen syitä, seurauksia ja mahdollisia ratkaisuja. Lisäksi tarkastelemme Volker Schlöndorff:n merkitystä eri yhteyksissä henkilökohtaisesta tasosta globaaliin vaikutukseen.

Volker Schlöndorff vuonna 2009.

Volker Schlöndorff (s. 31. maaliskuuta 1939 Wiesbaden) on saksalainen elokuvaohjaaja.[1]

Schlöndorff baccalauréat-tutkinnon Ranskassa, johon hän oli 17-vuotiaana päätynyt vaihto-oppilaana ja jatkoi sen jälkeen opiskelua Pariisissa. Oppiaineina hänellä oli valtio-oppi ja elokuvataide. Tällöin hän tutustui ranskalaisohjaaja Louis Malleen. Schlöndorff työskenteli myöhemmin muun muassa Mallen, Jean-Pierre Melvillen ja Alain Resnais'n ohjausassistenttina. Hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa oli Robert Musilin romaaniin Oppilas Törlessin harhapolut (1906) perustuva filmi Olenko syyllinen (Der junge Törless, 1966). Cannesin elokuvajuhlilen kilpasarjaan valittu elokuva oli ensimmäisiä merkkejä uudesta saksalaisesta elokuvasta eli nuorten elokuvantekijöiden esiinmarssista.[2]

Vuonna 1975 Schlöndorff ohjasi yhdessä silloisen vaimonsa Margarethe von Trottan kanssa Heinrich Böllin samannimiseen romaaniin perustuvan elokuvan Katharina Blumin menetetty maine (Die verlorene Ehre der Katharina Blum). Se oli aiheeltaan ajankohtainen elokuva, jossa Angela Winkler esitti lehdistön riepottelemaa ja terroristiksi leimaamaa naista. Filmi kuvasi, miten nainen reagoi voimakkaasti kokemiinsa nöyryytyksiin. Samalla filmi hyökkäsi Springer-mediakonsernia vastaan. Springer-lehdistö puolestaan syytti Schlöndorffia Punaisen armeijakunnan tapaisten terroristien holhoamisesta.[2]

Schlöndorff teki kansainvälisen läpimurtonsa vuonna 1979 Günter Grassin romaanin filmatisoinnilla Peltirumpu (Die Blechtrommel, 1979). Elokuva jakoi Cannesin elokuvajuhlien Kultaisen palmun yhdessä Francis Ford Coppolan ohjaaman Ilmestyskirja. Nytin kanssa sekä voitti myös parhaan ei-englanninkielisen elokuvan Oscar-palkinnon. Schlöndorffin ohjaama elokuva Orjattaresi tuli ensi-iltaan 1990. Se perustuu Margaret Atwoodin samannimiseen romaaniin, josta on tehty myös televisiosarja.

Lähteet

  1. ↑ Pendergast, Tom & Pendergast, Sara (toim.): International Dictionary of Films and Filmmakers, Vol. 2: Directors, 4th edition, s. 878. St. James Press, 2000. Teoksen verkkoversio (pdf) Viitattu 30.5.2015. (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ a b Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 1, s. 9813–9814, art. Schlöndorff, Volker. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-05124-5

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Volker Schlöndorff.