Vought SB2U Vindicator

Tämän päivän artikkelissa tutkimme Vought SB2U Vindicator:n kiehtovaa maailmaa, aihetta, joka on saanut niin asiantuntijoiden kuin harrastajienkin huomion. Alkuperäistään sen vaikutukseen nyky-yhteiskuntaan Vought SB2U Vindicator on ollut ratkaisevassa roolissa monilla elämämme osa-alueilla. Tässä artikkelissa tarkastelemme yksityiskohtaisesti Vought SB2U Vindicator:n eri puolia sen historiallisesta merkityksestä sen tuleviin vaikutuksiin. Valmistaudu uppoutumaan jännittävälle matkalle Vought SB2U Vindicator:n historian, kulttuurin ja merkityksen kautta nykymaailmassa.

Vought SB2U Vindicator
Tyyppi tiedustelukone, syöksypommittaja
Valmistaja Vought
Miehistö 2
Valmistumisvuosi 1937
Ensilento 4. tammikuuta 1936 [1]
Valmistus lopetettu 1942
Valmistusmäärä 244 [1]
Mitat
Pituus 10,36 m
Kärkiväli 12,77 m
Korkeus 4,34 m
Nopeus 391 km/h
Lentomatka 1 082 km
Tyhjäpaino 2 556 kg
Voimanlähde
Koneisto Pratt & Whitney Twin Wasp -tähtimoottori, tyyppi R-1535-2
Teho 825 (615 kW)
Aseistus
Aseistus 2x 7,62 mm kk: toinen kiinteästi eteen ja toinen liikuteltava taaksepäin ampuva, enimmäispommikuorma 454 kg (pommeja taikka torpedo)

Vought SB2U Vindicator on yhdysvaltalainen lentotukialuskäyttöön suunniteltu tiedustelukone ja syöksypommittaja[2], jota käytettiin toisessa maailmansodassa. Kokometallirakenteinen Vindicator oli Yhdysvaltain laivaston ensimmäinen yksitasoinen pommikonetyyppi.[1] XSB2U-1-prototyypin ensilento oli 4. tammikuuta 1936.[1] Lentotukialuksista USS Lexington, USS Saratoga, USS Ranger, USS Wasp ja USS Essex käyttivät tyyppiä.[3] Yhdysvaltain merijalkaväki käytti koneen SB2U-3-tyyppiä maakentiltä ja osallistui niillä Midwayn taisteluun.[3] Koneen V-156-tyyppiä toimitettiin Ranskalle ja Britannialle.[1]

Tyynenmeren sodassa kone osoittautui hitaaksi ja haavoittuvaksi, ja sen tukialuskäyttö jäi kohtalaisen vähäiseksi, esimerkiksi Douglas SBD Dauntlessiin verrattuna. Vindicatoria käytti joulukuussa 1941 vain kaksi Yhdysvaltain lentotukialusta: USS Ranger sekä USS Wasp. Kummankin SB2U-lennosto käsitti 36 lentokonetta.[4] SB2U korvattiin pian uudemmilla konetyypeillä vuonna 1942. Vindicator ei ollut lentäjien keskuudessa suosittu kone, ja sillä oli lempinimet Wind Indicator ja Vibrator. Se vedettiin pois ensilinjasta pian Midwayn taistelun jälkeen.[5]

Konetyypin moottori oli sama kuin joissakin Suomessa käytetyissä Fokker D.XXI -malleissa, joissa voimanlähde oli sekin alitehoinen. SB2U Vindicatorin myöhemmät versiot käyttivät edeltäjiänsä raskaampikaliiperisia 12,7 mm (0,50 tuuman) puolustusaseita.[5]

SB2U-1 Vindicator projektiokuvina.

Lähteet

  • Chant, Chris: II maailmansodan lentokoneet – 300 tärkeintä konetyyppiä kaikkialta maailmasta, Karisto, 2008, Hämeenlinna, suom. Petri Kortesuo ISBN 978-951-23-5025-4 (s. 306) Alkuteos englanniksi: Amber Books, 1999
  • Humble, Richard: Toisen maailmansodan lentokoneet, WSOY, 1976, Porvoo (suom. Helge Seppälä) Alkuteos: Salamander Books, 1975, Lontoo ISBN 951-0-07838-7 (s. 55)
  • Mondey, David: The Hamlyn Concise Guide to American Aircraft of World War II ISBN 0-7858-1361-6 (ensipainos 1982, englanniksi) (s. 239–241)

Viitteet

Aiheesta muualla