Wampum

Nykymaailmassa Wampum:stä on tullut yhä useiden ihmisten kiinnostuksen aihe. Wampum on kiinnittänyt laajan väestön huomion joko yhteiskuntavaikutuksensa, historiallisen merkityksensä, populaarikulttuuriin tai merkityksensä tieteellisellä alalla. Tässä artikkelissa tutkimme Wampum:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen nykyiseen kehitykseen, jotta voimme tarjota täydellisen ja rikastuttavan näkemyksen tästä aiheesta. Analyysin, tietojen ja asiaankuuluvien todistusten avulla se pyrkii valaisemaan Wampum:tä ja sen merkitystä eri yhteyksissä ja antaa lukijoille syvemmän ja oivaltavamman näkökulman tähän asiaan.

Wampumnauha (Elizabeth James Perry). Yksittäiset pienet helmet olivat yleensä noin puolen sentin pituisia.

Wampum on algonkinia ja tarkoitti alun perin helminauhaa tai -vyötä, joka oli valmistettu hiotuista simpukoiden ja kotiloiden kuorten kappaleista, yleensä kampavenussimpukoden tummista ja Busycotypus-kotiloiden vaaleista kuorista. Pohjois-Amerikan itäosien alkuperäiskansat käyttivät wampumeita merkitessään muistiin tärkeitä tapahtumia ja vaihtaessaan keskenään sotilaallisia tietoja.

Eurooppalaisten saavuttua Pohjois-Amerikkaan wampumeita alettiin käyttää maksuvälineenä.[1][2] Rahatalouteen tottuneet eurooppalaiset kauppiaat loivat järjestelmän, jonka avulla wampumia voitiin vaihtaa koviin hyödykkeisiin. Näin intiaanien perinteisistä seremoniakoruista alkoi tulla yhä enemmän pelkkää valuuttaa.

Wampumvyö, jonka intiaanit lahjoittivat kveekari William Pennille 1682.

Rahajärjestelmä sai itärannikon alkuperäisväestön kaupankäynnin kukoistamaan Pohjois-Amerikan itärannikolle juurtuneiden Uuden-Englannin, Uuden-Ranskan ja Uuden-Hollannin siirtokuntien kanssa. Siirtokunnilta ostettujen teräsporien avulla intiaanit kykenivät valmistamaan wampuminsa aiempaa nopeammin. [3] Niitä kulkeutui myös sisämaan intiaaneille. Wampumien arvo aleni markkinoilla, kun britit alkoivat tehtailla niitä itse 1620–1630-lukujen taitteessa.

Katso myös

Lähteet

  • Pritzker, Barry: Native Americans : an encyclopedia of history, culture, and peoples. (Volume Two) Santa Barbara: ABC-CLIO, 1998. ISBN 0-87436-836-7
  • Numminen, Maija (toimituspäällikkö): Spectrum Tietokeskus. (16. osa) Porvoo: WSOY, 1983. ISBN 951-0-07255-9
  • TeemaTV:n dokumentti: Kertomuksia intiaaneista: "Mayflowerin jälkeen" 22.04.2010.

Viitteet

  1. ↑ Pritzker, s. 800
  2. ↑ Spectrum Tietokeskus, Wampum
  3. ↑ TeemaTV:"Mayflowerin jälkeen.

Aiheesta muualla