Wehrmachtin sotilashallinto

Nykymaailmassa Wehrmachtin sotilashallinto:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monenlaisia ​​yleisöjä kohtaan. Olipa kyseessä henkilökohtainen, ammatillinen tai akateeminen taso, Wehrmachtin sotilashallinto on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Sen vaikutus on tuntunut eri aloilla teknologiasta politiikkaan, ja sen vaikutus kasvaa edelleen joka päivä. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Wehrmachtin sotilashallinto:n eri puolia ja keskustelemme sen merkityksestä nykyisessä kontekstissa. Sen alkuperästä sen mahdollisiin tulevaisuuden vaikutuksiin sukeltaaksemme Wehrmachtin sotilashallinto:n maailmaan ymmärtääksemme sen laajuuden ja merkityksen nyky-yhteiskunnassa.

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Wehrmachtin sotilashallinto oli ensimmäinen Saksan toisessa maailmansodassa valtaamilla alueilla toteutettu hallinto. Kun rintama siirtyi eteenpäin, luovutti Wehrmacht alueita Saksan siviilihallinnolle. Kuitenkin Atlantin rannikkoa Ranskassa ja Neuvostoliiton rintaman rintamasta noin 300 kilometriä selustaan ulottuvat osat pysyivät Wehrmachtin sotilashallinnossa. Wehrmacht kohteli väestöä sen mukaan, miten se teki vastarintaa, kun taas Saksan siviilihallinto, joka koostui kansallissosialistisen puolueen virkailijoista, joista osa oli entisiä puolueen piiripäälliköitä Saksasta kohteli väestöä sen oletettujen rodullisten ominaisuuksien mukaan, mikä vaikeutti alueen väestön käyttämistä hyväksi, ja osittain saattoi kääntää vähemmistökansallisuuksia Saksaa vastaan.

Länsi-Eurooppa

Pohjois- ja Länsi-Ranska kuuluivat Wehrmachtin sotilashallinnon piiriin, kuten myös Belgia. Kuitenkin Normandian maihinnousun jälkeen lähinnä Joachim von Ribbentrop ja Auswärtiges Amt pyrkivät varmistamaan Belgian. Sille myönnettiin Belgian valtakunnankomissariaatin asema. [1]

Lähdeviitteet

  1. ↑ Mauno Jokipii: Hitlerin Saksa ja sen vapaaehtoisliikkeet, sivu 382, 2002, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura http://www.finlit.fi, ISBN 951-746-335-9, ISSN 0355-1768