Westerkullan kartano

Seuraavassa artikkelissa aiomme sukeltaa Westerkullan kartano:n kiehtovaan maailmaan. Tutkimme sen alkuperää, sen kehitystä ajan myötä ja sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan. Westerkullan kartano on ollut eri alojen asiantuntijoiden kiinnostuksen ja tutkimuksen kohteena, mikä on synnyttänyt keskusteluja ja tutkimusta, joka on osaltaan rikastanut tätä aihetta koskevaa tietämystä. Tämän artikkelin avulla uppoudumme sen eri puoliin ja yritämme ymmärtää sen merkitystä jokapäiväisessä elämässämme.

Westerkullan kartano
Westerkulla gård
Päärakennus vuonna 1974.
Päärakennus vuonna 1974.
Osoite 01280 Vantaa
Sijainti Länsimäki, Vantaa
Koordinaatit 60.2459°N, 25.1255°E
Rakennustyyppi Kartano
Perustettu 1630-luku
Valmistumisvuosi 1827
Runkorakenne Hirsi
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Westerkullan kartano (ruots. Westerkulla gård) on kartano Itä-Vantaalla, Hakunilan suuralueen Länsimäen kaupunginosassa.[1]

Historiaa

Kartano on muodostettu vuonna 1630 neljästä silloisesta tilasta. Kartanolla oli säterivapaus vuodesta 1633 vuoteen 1683, jolloin kartanosta tehtiin säteriratsutila. Tila ostettiin perintötilaksi vuonna 1797.[2]

Kartanosta on ensimmäinen maininta asiakirjoissa vuodelta 1587. Mutta varsinaisesti sen historia alkaa vuodesta 1626, jolloin sen sai läänitykseksi liivinmaalainen aatelismies Reinhold Wunsch. Hänen pojanpoikansa Adan Johan Wunschin kerrotaan syyllistyneen tappoon ja olleen muutenkin suvun musta lammas. Hän myi tilan 300 taalerilla hopearahaa Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherralle, paroni Axel Rosenhanelle. Kartano autioitui isonvihan aikana. Sen sai 1791 haltuunsa Gabriel August Hagelberg, jonka jälkeläisten, nimellä Hagelstam, omistuksessa ja hyvässä hoidossa se oli 113 vuotta.[3] Kartanon omistaja 1870-luvulla oli Jarl August Hagelstam, joka toimi Helsingin maalaiskunnan kassanhoitajana.[4]

Rakennukset

Vuonna 1826 kartanon pää- ja talousrakennus paloivat maan tasalle. Samassa yhteydessä räjähti pihan keskellä ollut, kiviharkoista rakennettu nelikulmainen, ruutikellarina toiminut rakennus.[2]

Yksi kartanoalueen rakennuksista.

Uusi hirsirakenteinen päärakennus valmistui vuosina 1826–27. Rakennuksessa on kahdeksan huonetta, jonka lisäksi mansardikaton alla olevassa yläkerroksessa on kolme huonetta. Sisäänkäynti oli pohjoissivulla.[2]

Talo kävi kuitenkin ahtaaksi, joten rakennuksen itäpuolelle nousi vuonna 1875 lyhyempi, mutta leveämpi lisärakennus. Vuonna 1915 rakennusten väliin rakennettiin pieni huone, jolla lisärakennus yhdistettiin päärakennukseen.[2]

Kartano nykyään

Tilan pellot ovat edelleen viljelyssä.[5] Nykyiset omistajat ovat Thuringin ja Ackermannin suvut.[6] Kartanon alueella on kulttuurihistoriallista merkitystä, ja se on myös lähiseudun asukkaiden, muun muassa länsimäkeläisten (Västerkulla) ja mellunmäkeläisten virkistysaluetta.[7]

Lähteet

  1. ↑ Vantaan karttapalvelu: Westerkullan kartano (Kartta-aineistoja voi vaihtaa vasemman ylänurkan valikoista) Vantaan kaupunki, vantaa.fi. Viitattu 2.7.2016 (päivitys 25.8.2018).
  2. ↑ a b c d Eva Byman, Arne Heporauta, Leena Hakli, Pirjo Hämäläinen: Rakennuskulttuuri Vantaalla - Inventointi 1981, s. 110-113 Westerkullan kartano - Westerkulla gård. (Kaupunginsuunnitteluviraston julkaisu C 24:1981) Vantaan kaupunki, 1982.
  3. ↑ Westerkullan kartano Helsingin pitäjä (vuosikirja) 1976 / Helsingin pitäjä 1966/1980 - 1999 Bibliografia. verkkojulkaisuna: Vantaan kansalaismuisti, via helsinki.fi. Viitattu 4.4.2012.
  4. ↑ Litzén, Aulikki & Vuori, Jukka: Helsingin maalaiskunnan historia 1865-1945. Kunnallishallinnon uudistuksesta suureen alueluovutukseen, s. 121. Vantaan kaupunki, 1997. ISBN 951-8959-77-3
  5. ↑ Hel.fi, viitattu 4.4.2012
  6. ↑ Uuttahelsinkiä.fi (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 4.4.2012
  7. ↑ Uudenmaan liitto, viitattu 4.4.2012