White Star Line

Nykymaailmassa White Star Line on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion. White Star Line:stä on tullut keskeinen näkökohta, joka ansaitsee analysoinnin ja keskustelun, johtuipa sen merkityksestä nyky-yhteiskunnassa, sen vaikutuksesta ihmisten jokapäiväiseen elämään tai vaikutuksestaan ​​ammattialalla. Tämän aiheen täydellisen ymmärtämiseksi on tärkeää tarkastella sen monia puolia ja pohtia asiaan liittyviä erilaisia ​​näkökulmia. Tässä artikkelissa tutkimme White Star Line:tä yksityiskohtaisesti ja tarkastelemme sen merkitystä, vaikutuksia ja vaikutuksia jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin.

White Star Linen logo ja lippu
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: Yksi lähde, johon viitataan kerran

Oceanic Steam Navigation Company, yleisesti White Star Line, oli brittiläinen varustamo. Sen lippulaiva oli sittemmin haaksirikkoutunut RMS Titanic.

Historia

Yrityksen perustivat vuonna 1845 Liverpoolissa John Pilkington ja Henry Threlfall Wilson nimellä White Star Line, ja aluksi yhtiö keskittyi Australiaan suuntautuvaan kauppaliikenteeseen, joka oli voimistunut kultalöydön myötä. Laivasto koostui aluksi vain vuokratuista purjelaivoista. Ensimmäisen höyrylaivansa yritys hankki vuonna 1863.

Yritys fuusioitui Black Ballin ja Eagle Linesin kanssa, jolloin muodostui Liverpool, Melbourne and Oriental Steam Navigation Company. Se ei menestynyt, ja White Star Line irtautui siitä keskittyäkseen Liverpool–New York-reitin liikennöintiin. White Star Line tilasi uuden laivan lainarahoilla, mutta Royal Bank of Liverpoolin konkurssin jälkeen sille jäi velkaa 527 000 puntaa.

The Oceanic Steam Navigation Company

RMS Teutonic lähdössä Liverpoolista (1889).
Thomas Ismay

National Line -yhtiön johtaja Thomas Ismay hankki vuonna 1868 omistukseensa White Star Linen lipun ja nimen 1 000 sterlingpunnalla. Ismayn suunnitelmissa oli liikennöidä White Star Linen nimellä suuria laivoja Atlantin ylittävällä reitillä. Hän oli jo aiemmin tehnyt yhteistyösopimuksen Harland and Wolff -telakan johtajan Edward Harlandin kanssa. Harland and Wolff sai ensimmäisen tilauksen 30. heinäkuuta 1869. Sopimuksen mukaan telakka rakentaisi yritykselle aluksia todellisten kustannusten ja tietyn lisäosuuden hinnalla eikä rakentaisi aluksia kilpaileville yhtiöille. William Imrie tuli vuonna 1870 yhtiöön osakkaaksi.

Harland and Wolffin telakalta valmistuivat ensimmäiset Oceanic-luokan alukset: RMS Oceanic, RMS Atlantic, RMS Baltic, ja RMS Republic. Atlantin ylittävällä linjalla White Star Linen liikenne alkoi jälleen vuonna 1871.

Jo tuolloin oli tapana, että yhtiö nimesi aluksensa jonkin tunnistettavan teeman mukaan. White Star Linen teemana oli käyttää päätettä ”-ic” (kuten Titanic) alusten nimen perässä, samoin kuin Cunard Line käytti päätettä ”-ia” (esimerkiksi RMS Lusitania). Muita White Star Line tunnuksia olivat punainen kaksihaarainen viiri, jossa oli valkoinen viisisakarainen tähti, sekä laivojen punaoranssit mustahuippuiset savupiiput.

1800-luvun loppuun saakka White Star Linen laivaston kuuluisimpiin aluksiin kuuluivat RMS Britannic, RMS Germanic, RMS Teutonic ja RMS Majestic. Useat näistä laivoista voittivat Blue Ribandin, palkinnon nopeimmasta Atlantin ylityksestä.

Vuonna 1899 Thomas Ismay tilasi laivastoonsa aluksen, joka sai nimekseen RMS Oceanic. Se oli ensimmäinen alus maailmassa, joka oli pidempi kuin Great Eastern mutta silti kevyempi. Aluksen rakentaminen merkitsi sitä, että White Star Line jätti taakseen haaveet nopeista Atlantin ylityksistä ja keskittyi enemmän mukavuuteen ja taloudellisuuteen.

1900-luku

1900-luvun alussa höyrykoneet olivat niin epätaloudellisia, että taloudellisella kivihiilen kulutuksella korkein mahdollinen nopeus oli noin 24 solmua (44,4 km/h). Tätä suuremmilla nopeuksilla kulutetun hiilen määrä jokaista lisättyä nopeusyksikköä (solmua) kohti oli suoraan verrannollista siten, että hiilen määrä oli kerrottava kahdella. Juuri tästä syystä White Star Line keskittyi taloudellisuuteen ja mukavuuteen. Tämän vuoksi Titanic rakennettiin 21 solmun (38,9 km/h) nopeudelle, kun aiemmin rakennetun Cunard Linen Lusitanian ennätysnopeus oli 27 solmua (48 km/h).lähde?

Vuonna 1902 White Star Line fuusioitui International Mercantile Marine Companyyn (IMM), joka oli suuri amerikkalainen laivayhtiö. Seuraavaan vuoteen mennessä IMM oli hankkinut omistukseensa laivayhtiöt American Line, Dominion Line, Atlantic Transport Line, Leyland Line ja Red Star Line. Samalla yhtiö solmi kauppasopimuksia saksalaisten Hamburg-Amerikan ja Norddeutscher Lloydin kanssa. J. Bruce Ismay luovutti hallinnon IMM:lle osakkeenomistajien asettamien paineiden sekä J.P. Morganin kaavaileman tariffisodan vuoksi.

Cunard Line oli White Star Linen näkyvin ja tärkein kilpailija. Jatkuvan kilpailuaseman vuoksi White Star Line tilasi Harland and Wolffilta kolme uutta Olympic-luokan laivaa: RMS Olympicin, RMS Titanicin sekä HMHS Britannicin. Britannicin nimeksi oli tarkoitus tulla RMS Gigantic, mutta Titanicin haaksirikon jälkeen nimi muutettiin.

Onnettomuuksia

Vuonna 1873 RMS Atlantic haaksirikkoutui lähellä Halifaxia; kuolonuhreja oli 585. Vuonna 1893 SS Naronic katosi lähes jälkiä jättämättä mukanaan 74 henkeä; laivasta löydettiin vain tyhjä pelastusvene. RMS Republic upposi vuonna 1909 törmättyään yhteen höyrylaiva Floridan kanssa. Vuonna 1911 RMS Olympic törmäili sotalaiva HMS Hawken kanssa; molemmat alukset vaurioituivat pahoin. Seuraavana vuonna epäonni vaati 1 500 kuolonuhria historian tunnetuimman haaksirikon, RMS Titanicin tuhon, myötä.

Sotatoimissa ensimmäinen White Star Linen menettämä alus, RMS Arabic, upposi ensimmäisen maailmansodan myötä saksalaisen torpedon uhrina vuonna 1915. Samana vuonna myös sairaalalaivaksi muutettu Britannic upposi saksalaisen miinaan; 30 ihmistä kuoli. Sitä vastoin RMS Olympic oli onnekas: se on tiettävästi ainoa kauppalaiva, joka onnistui upottamaan vihollisen sotalaivan ensimmäisessä maailmansodassalähde?. Vuonna 1934 Olympic törmäsi sumussa Nantucketin majakkalaivaan upottaen sen. Onnettomuudessa menehtyi seitsemän ihmistä.

Cunard-White Star Limited

Vuonna 1933 White Star Line ja Cunard Line olivat molemmat talousvaikeuksissa laman vuoksi, ja matkustajamäärät laskivat. Eritoten White Star Line kärsi laman vaikutuksista. Cunard Line oli vuonna 1931 keskeyttänyt uusimman laivansa rakentamisen rahaa säästääkseen (myöhemmin se laskettiin vesille nimellä RMS Queen Mary). Vuonna 1933 Ison-Britannian hallitus suostui avustamaan yhtiöitä rahallisesti sillä ehdolla, että yhtiöt fuusioituisivat. Fuusio toteutettiin 10. toukokuuta 1934.

Fuusion tuloksena syntyneestä Cunard-White Star Limitedistä 62 prosenttia omisti Cunard Line ja 38 prosenttia White Star Line. Vuonna 1947 Cunard osti White Star Linen osakeosuuden, ja 31. joulukuuta 1949 Cunard osti hallintaansa sekä White Star Linen toiminnan että sijoitukset. Nimi muutettiin takaisin Cunard Lineksi. Vuoteen 1950 saakka sekä Cunardin että White Star Linen liput liehuivat kaikilla aluksilla, mutta tästä eteenpäin vain Georgic ja uusi Britannic liputtivat White Star Linen lipuilla. Ne saivat pitää myös muut White Star Linen tunnukset romuttamiseensa saakka.

Pieni satamatenderi Nomadic on nykyisin ainoa olemassa oleva White Star Linen omistama alus. Se on nykyisin museoituna Belfastissa lähellä Titaniciin keskittyvää museota. Alus toimi yhteysaluksena Cherbourgin satamassa, joka oli liian matala Olympic-luokan aluksille. Nomadic kuljetti Titanicille muun muassa Margaret Brownin sekä Benjamin Guggenheimin.

White Star Linen alukset

White Star Linen alukset (suluissa vuodet, joina alus oli yhtiön palveluksessa)[1]:

Kuuluisia White Star Linen kapteeneja

Lähteet

  • de Kerbrech, Richard: Ships of the White Star Line. Hersham, Surrey, UK: Ian Allan Publishing, 2009. ISBN 978-0-7110-3366-5 (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ Kerbrech, Richard de

Aiheesta muualla