Nykymaailmassa Wilho Ahola:stä on tullut jatkuva keskustelunaihe. Yhteiskunnan kehittyessä Wilho Ahola:n merkitys tulee yhä selvemmäksi jokapäiväisen elämän eri puolilla. Työpaikalta henkilökohtaiseen Wilho Ahola:n on osoitettu vaikuttavan merkittävästi ihmisten vuorovaikutukseen ja eri tilanteisiin. Vuosien varrella Wilho Ahola on herättänyt keskustelua ja pohdintaa, ja se on osoittautunut tärkeäksi aiheeksi nykyisessä kontekstissa. Tässä artikkelissa tarkastellaan erilaisia näkökulmia Wilho Ahola:een ja analysoidaan sen vaikutusta modernin elämän eri alueilla.
Wilho Ahola | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 16. lokakuuta 1877 Oulu, Suomi |
Kuollut | 5. toukokuuta 1956 (78 vuotta) Helsinki, Suomi |
Arvonimi | vakuutusneuvos |
Vanhemmat | Vilho Ahola ja Margareta Elisabet Mäkelä |
Siviilisääty | naimisissa |
Puoliso | Maria Dagmar Löfberg (k. 1948) |
|
Kustaa Wilho Ahola (16. lokakuuta 1877 Oulu[1] – 5. toukokuuta 1956 Helsinki[2]) oli suomalainen vakuutusneuvos, joka toimi lähes 50 vuotta vakuutusyhtiö Kalevan palveluksessa.
Wilho Aholan vanhemmat olivat merimies Vilho Ahola ja Margareta Elisabet Mäkelä ja puoliso vuodesta 1910 SOK:n pääkassanhoitaja Maria Dagmar Löfberg (k. 1948). Ahola pääsi ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1899 ja tuli vakuutusyhtiö Kalevaan töihin seuraavana vuonna. Yhtiön hankintapäällikkö hän oli vuodesta 1905, apulais- ja hankintajohtaja sekä johtokunnan jäsen vuodesta 1913, hallituksen jäsen vuodesta 1934 ja hallintoneuvoston jäsen vuodesta 1946. Hän oli Kalevan asiamieslehden päätoimittaja 1908–1947. Tapaturmavakuutusyhtiö Louhen perustaja ja hallituksen jäsen Ahola oli vuodesta 1917. Hän toimi myös jälleenvakuutusyhtiö Varman hallituksessa ja oli Suomen Vakuutusyhdistyksen hallituksen jäsen. Vakuutusneuvoksen arvon 1947 eläkkeelle jäänyt Ahola sai vuonna 1937. Urheilukalastusta harrastanut Ahola toimi Suomen Urheilukalastajien liiton hallituksessa vuodesta 1929 vuoteen 1947, jolloin hänet nimitettiin liiton kunniajäseneksi.[1][2][3]