Tässä artikkelissa aiomme tutkia perusteellisesti aihetta Wiurilan kartano, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja vaikutusta yhteiskunnan eri alueilla. Sen alkuperästä viimeisimpiin trendeihin perehdymme tähän kiehtovaan aiheeseen tarjotaksemme täydellisen ja ajantasaisen kuvan sen tärkeydestä ja merkityksestä nykyään. Yksityiskohtaisen ja tarkan analyysin avulla tutkimme alan asiantuntijoiden erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä sekä vaikutuksia ja seurauksia, joita Wiurilan kartano voi vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme. Tämä artikkeli kiinnostaa epäilemättä kaikkia niitä, jotka ovat kiinnostuneita syventämään tietojaan Wiurilan kartano:stä ja ymmärtämään sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan.
Wiurilan kartano[1] on Salon kaupungin Halikossa sijaitseva aateliskartano.[2]
Vanhimmat maininnat Wiurilan kartanosta ovat 1400-luvulta, jolloin sen omistajaksi mainitaan Magnus Johansson till Wiorela 1400-luvulla. Kartanon peri hänen tyttärensä Elseby, ja kartano periytyi äidiltä tyttärelle vuoteen 1787 saakka. Omistajasukuihin kuuluivat Fleming-, Mannersköld- ja Cronstedt-suvut.[3] Vuoden 1787 jälkeen kartanon ovat omistaneet Armfelt-, Standertskjöld- ja Aminoff-suvut.
Vapaaherra, kenraalimajuri Magnus Wilhelm Armfelt osti kartanon vuonna 1787.[4] Hänen nuorempi poikansa todellinen kamariherra, vapaaherra August Filip Armfelt peri Wiurilan ja Vuorentaan kartanot ja rakennutti Wiurilaan uuden päärakennuksen.[4] Seuraava kartanonherra oli August Philipin poika kreivi Magnus Reinhold Armfelt, joka rakennutti kartanon talouskeskuksen.[4] Wiurilassa on ollut 1800-luvulla oma saha ja tiilitehdas ja kartanossa on toiminut 1800-luvun loppupuolelle saakka olutpanimo sekä viinatehdas. Kartano oli lähes täysin omavarainen. Magnus Reinholdin pojan kamariherra, kreivi August Magnus Gustaf Armfeltin aikana Wiurilan kartanoon kuului noin 48 000 hehtaaria maata, tosin osa siitä Karjalassa Hiitolan pitäjässä.[1][4] Kartanoalueen pinta-ala on nykyisin noin 150 hehtaaria.[1]
Wiurilan kartanon viimeinen kreivi oli Carl August Reinhold Lars Armfelt.[4] Hänen tyttärentyttärestään Anna Louise Standertskjöld-Brüninghausista tuli kartanon omistaja vuonna 1951.[4][5] Myöhemmin kartano siirtyi hänen tyttärelleen Anne Marie Aminoffille.[4][6]
Alexander Aminoff on kartanon nykyinen isäntä. Hänen tavoitteena on uudistaa ja kunnostaa kartanoa.[7][8][9]
Nykyisin kartanon yhteydessä toimii vaunumuseo, puoti, juhlasali, ravintola, hotelli ja vuokra-asuntoja.[3] Alueella on myös golfkenttä sekä ratsastuskoulu. Ruotsin prinssi Carl Philipin designtoimisto ja suomalainen muotoiluyritys Made by Choice suunnittelivat Wiurila Chair -tuolit ravintolatilaan vuonna 2022.[10]
Kartanossa järjestetään Wiurilan kesä -taidetapahtuma.[11]
Wiurilan päärakennus oli pitkään puinen. Uusklassista tyylisuuntaa edustavan kivisen päärakennuksen on suunnitellut August Philip Armfeltin tilauksesta italialainen arkkitehti Charles Bassi, ja se valmistui 1810-luvulla.[12][13][14] Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1806 turkulaisen muurarimestari Johan Sundstenin johdolla, ja rakennus valmistui 1811.[15] Kartanon talouskeskuksen suunnitteli Carl Ludvig Engel, ja se valmistui vuosina 1835–1845.[1][16] Museovirasto on määritellyt Wiurilan kartanon yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[17]