Yhdysvaltain presidentinvaali

Nykymaailmassa Yhdysvaltain presidentinvaali on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen. Henkilökohtaisella, ammatillisella, sosiaalisella tai poliittisella tasolla Yhdysvaltain presidentinvaali:llä on keskeinen rooli jokapäiväisessä elämässämme. Kautta historian Yhdysvaltain presidentinvaali on ollut tutkimuksen, keskustelun ja ihailun kohteena, mutta koskaan aikaisemmin sillä ei ole ollut yhtä merkittävää asemaa yhteiskunnassa kuin nykyään. Alkuperäistään nykypäivään Yhdysvaltain presidentinvaali on kehittynyt ja mukautunut muutoksiin ja haasteisiin, joita se on kohdannut ajan mittaan. Tässä artikkelissa tutkimme tarkasti Yhdysvaltain presidentinvaali:n vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin ja miten se on vaikuttanut tapaamme suhtautua ympärillämme olevaan maailmaan.

Osa artikkelisarjaa
Yhdysvaltain politiikka
Liittovaltio
Lainsäädäntö
Toimeenpano
Oikeuslaitos
Vaalit
Puolueet
Federalismi
Ulkopolitiikka
Lisää aiheesta

Yhdysvaltain presidentinvaali on epäsuora vaali, jossa valitaan Yhdysvaltain presidentti ja varapresidentti. Vaali pidetään neljän vuoden välein. Äänestäjät valitsevat valitsijamiehet, jotka sitten valitsevat presidentin ja varapresidentin. Vaali pidettiin ensimmäisen kerran vuonna 1792. Vaali pidetään aina tiistaina, marraskuun 2.–8. päivien välillä. Viimeisin presidentinvaali pidettiin 5.marraskuuta 2024 ja seuraava pidetään vuonna 2028.

Ehdokkuus ja äänioikeus

Yhdysvaltain perustuslain mukaan presidenttiehdokkaan tulee täyttää seuraavat ehdot:[1]

  • Syntyperäinen Yhdysvaltain kansalainen
  • Vähintään 35-vuotias
  • Asunut Yhdysvalloissa vähintään 14 vuotta ennen vaaleja

Äänioikeus presidentinvaaleissa määräytyy henkilön kotiosavaltion mukaan. Osavaltio määrittelee, kuinka kauan henkilön on täytynyt asua osavaltiossa ennen kuin hän voi rekisteröityä äänestäjäksi. Lisäksi hänen tulee olla vähintään 18-vuotias Yhdysvaltain kansalainen.[2] Yhdysvaltain asuttujen territorioiden (Puerto Rico, Guam, Neitsytsaaret, Pohjois-Mariaanit ja Amerikan Samoa) asukkaat eivät voi äänestää presidentinvaaleissa, mikä sulkee vaaleista pois noin 3,5 miljoonaa ihmistä.[3]

Perustuslain mukaan keneltäkään vähintään 18-vuotiaalta kansalaiselta ei saa evätä äänioikeutta rodun, sukupuolen, uskonnollisen vakaumuksen, vammaisuuden tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Pohjois-Dakotaa lukuun ottamatta äänestäjien täytyy myös rekisteröityä oma-aloitteisesti.[4]

Vaalitapa

Osavaltiot saavat valitsijamiehiä saman verran kuin niillä on edustajia kongressissa eli edustajainhuoneessa ja senaatissa yhteensä. Edustajainhuoneen paikkaluvut taas määräytyvät osavaltioiden väkiluvun mukaan (kuitenkin vähintään yksi), ja senaattiin saa jokainen osavaltio edustajia kaksi. Näin ollen osavaltio saa minimissään kolme valitsijamiestä. Yhdysvaltain presidentinvaali suosii siis jonkin verran pienempiä osavaltioita.[5]

Osavaltiossa eniten ääniä saanut ehdokas saa kaikki osavaltion valitsijamiehet, pois lukien Maine ja Nebraska, joissa äänet saattavat jakautua useammalle ehdokkaalle.[6] Koska useimmissa osavaltioissa voittaja osataan arvioida jo ennen vaaleja, vaalikampanjointi keskittyy usein vaa’ankieliosavaltioihin, joissa ehdokkaiden kannatukset ovat tasoissa.[5]

Osavaltiopohjainen vaalijärjestelmä ja kaksikamarinen kongressi ovat liittovaltiota muodostettaessa tehtyjä kompromisseja.[5]

Epäsuora valintatapa mahdollistaa tuloksen, jossa vähemmän ääniä maanlaajuisesti saanut ehdokas voittaa vaalin. Esimerkiksi vuoden 2016 vaaleissa Hillary Clinton (D) sai 3 miljoonaa ääntä enemmän kuin Donald Trump (R), mutta Trumpista tuli presidentti, koska hän sai enemmän valitsijamiehiä voitettuaan niukasti monia osavaltioita. Myös George W. Bush (R) ja kaksi aiempaa presidenttiä hävisivät äänissä mutta voittivat vaalit. Jotkut demokraatit ovatkin vaatineet vaalijärjestelmän muuttamista.[5]

Maine ja Nebraska

Maine ja Nebraska ovat ainoat osavaltiot, joissa eniten ääniä saanut ehdokas ei automaattisesti voita kaikkia osavaltion valitsijamiehiä. Molemmissa osavaltioissa käytetään ns. kongressivaalipiirimetodia (engl. Congressional District Method), jossa valitsijamiehet jaetaan sen perusteella, kuka ehdokkaista voitti eniten ääniä missäkin kongressinvaalien vaalipiirissä. Järjestelmä on ollut käytössä Mainessa vuodesta 1972 ja Nebraskassa vuodesta 1996 lähtien.[7]

Molemmissa osavaltioissa eniten ääniä saanut voittaa automaattisesti senaattorien kaksi valitsijamiestä. Loput valitsijamiehet jaetaan edustajainhuoneen vaalipiirien mukaan. Mainessa näitä valitsijamiehiä on kaksi ja Nebraskassa kolme.[6]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Presidential Election Process 2022. USAGov. Viitattu 21.10.2022. (englanniksi)
  2. ↑ Who Can Vote in US Presidential Election? 2020. Voice of America. Viitattu 21.10.2022. (englanniksi)
  3. ↑ The Second-Class Treatment of U.S. Territories Is Un-American The Atlantic. 11.3.2021. Viitattu 21.10.2022. (englanniksi)
  4. ↑ Elections and Voting The White House. Viitattu 21.10.2022. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d Trump sai lähes 2,9 miljoonaa ääntä vähemmän kuin Clinton: ”Jos äänimäärä ratkaisisi voittajan, olisin kampanjoinut eri tavalla” Helsingin Sanomat. 22.12.2016.
  6. ↑ a b Nebraska and Maine split their electoral vote. Is it a better system than winner-take-all? Nebraska Public Media. Viitattu 20.8.2024. (englanniksi)
  7. ↑ Maine & Nebraska FairVote. Viitattu 20.8.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla