Yhteisöllinen oppiminen
Tässä artikkelissa tutkimme täysin Yhteisöllinen oppiminen:n kiehtovaa maailmaa. Tämä tutkimus saa meidät ymmärtämään Yhteisöllinen oppiminen:n merkityksen elämässämme sen historiallisesta alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen. Seuraavilla sivuilla tutustumme Yhteisöllinen oppiminen:n moniin puoliin ja ulottuvuuksiin sekä sen vaikutukseen yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Haastattelujen, analyysien ja datan avulla tutkimme, kuinka Yhteisöllinen oppiminen on muokannut käsityksiämme ja käyttäytymistämme ja kuinka se on edelleen relevanttia nykymaailmassa. Epäilemättä lähdemme paljastavalle matkalle, joka auttaa meitä ymmärtämään paremmin Yhteisöllinen oppiminen:n vaikutusta nykyiseen todellisuutemme.
Yhteisöllinen oppiminen on toimintaa, jossa suurehko ryhmä (esim. luokka) yrittää yhdessä tietoisesti ymmärtää tai selittää jotakin ilmiötä tai asiaa. Pyrkiessään ymmärtämään ja selittämään ilmiötä, ryhmä tuottaa uutta tietoa, jota ei voida palauttaa kenenkään yksilön tuottamaksi tiedoksi. Tutkiva oppiminen on eräs yhteisöllisen oppimisen muoto.[1] Yhteisöllinen oppiminen on oppimisprosessi, jossa oppimisyhteisön jäsenet osallistuvat tavoitteiden asetteluun, tutkimuskysymysten muodostamiseen, selittämiseen ja tiedon hankintaan. Ero yhteistoiminnalliseen oppimiseen on yhteisöllisen oppimisen älyllisen merkityksen korostaminen. [2]
Tavoitteet
Yhteisöllisen oppimisen tavoitteena on:
- pyrkiä yhdessä ymmärtämään ja selittämään ilmiöitä
- rakentaa yhdessä uutta tietoa
- kehittää oppilaiden kognitiivisia, tiedonkäsittelyn taitoja
- kehittää oppilaiden metakognitiivisia, oppimaan oppimisen taitoja[1]
Periaatteet
Yhteisöllisessä oppimisessa on keskeistä:
- yhteiset tavoitteet
- työskentelyprosessin korostaminen
- ongelmalähtöisyys (katso esim. ongelmalähtöinen oppiminen)
- jaettu asiantuntijuus
- tiedonrakentaminen
- ajattelun näkyväksi tekeminen
- oppilaiden kognitiivisten ja metakognitiivisten taitojen kehittäminen
- oppilaiden vastuu opiskelun organisoinnista ja oppimisesta[1]
Lähteet
- ↑ a b c Tutkiva verkko-oppiminen 2003. Helsingin Opetusviraston mediakeskus. Arkistoitu 5.5.2007. Viitattu 8.7.2010.
- ↑ Hakkarainen, Kai & Lonka, Kirsti & Lipponen, Lasse: Tutkiva oppiminen - Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä, s. 392. WSOY, 2004. ISBN 951-0-28186-7