Yksinäisyys

Yksinäisyydellä tarkoitetaan ihmisen tilannetta, johon ensisijaisesti kuuluu subjektiivisesti koettu eristäytyneisyys. Myös vieraantuneisuus, anomia sosiologisesti tarkasteltuna ja separaatioangst (eroahdistus) ovat yksinäisyyttä. Tunnetilana yksinäisyys on positiivista vapaaehtoista tai negatiivista erossaolon kärsimistä. Yksinäisyyttä ei siis tule sekoittaa yksin olemiseen tai yksin asumiseen.^[1]

Yksinäisyydelle on hahmoteltu neljä pääasiallista ulottuvuutta:^[2]

1. Sosiaalisten suhteiden puute (sosiaalinen yksinäisyys).
2. Yksinäisyys, joka on suhteellisen riippumatonta todellisista sosiaalisista verkostoista (emotionaalinen yksinäisyys).
3. Toiset kaipaavat enemmän sosiaalista kanssakäymistä kuin toiset.
4. Yksinäisyys voi olla miellyttävää tai epämiellyttävää.

Yksinäisyydessä ei siis sinällään ole psyykkistä häiriötä, psyykkistä pahoinvointia eikä negatiivisesti poikkeavaa käyttäytymistä. Sitä ei myöskään voi virallisesti luokitella hoidettavaksi vaivaksi mutta se on yksi syiden pääluokka psyykkisille sairauksillekin.^[3] Yksinäisyys ei myöskään ole samaa kuin masennus, vaikka se lisää masennuksen riskiä.

Koska yksinäisyys usein katsotaan omaksi syyksi, tai asiaksi johon muut eivät voi vaikuttaa^lähde?, on se usein varsin vaiettu puheenaihe. Lisäksi yksinäisellä ihmisellä ei aina ole ihmistä jolle puhua, eikä yksinäisyys usein näy ulkopuoliselle.

Yksinäisyys on konkreettisimmillaan muun muassa seuraavaa:

• Ei tule kutsutuksi juhliin, illanistujaisiin tai muihinkaan asioihin
• Tuntuu kuin olisi näkymätön
• Kukaan ei edes muista nimeä
• Jää aina yksin,
• Kukaan ei koskaan puhu mitään tai kysy kuulumisia
• Ihmiset eivät kuuntele tai puhuvat päälle
• Vapaa-ajalla on tylsää ja ahdistavaa

On esitetty^lähde? teoria, että yksinäisyyden tunne on luonnollinen tapa reagoida sosiaalisten kontaktien puutteeseen.

Helsinkimission mukaan jopa 400 000 ihmistä Suomessa kokee yksinäisyyttä ajoittain tai jatkuvasti.^[4] Koko väestöstä arviolta noin 20 prosenttia on jossain elämänsä vaiheessa kokenut yksinäisyyttä.^[5]

15-vuotiaista nuorista jopa viidesosa kokee jatkuvaa yksinäisyyttä.^[6] Yli puolet korkeakouluopiskelijoista koki yksinäisyyden lisääntyneen vuonna 2021. 18-22-vuotiaista naisista kolme neljästä koki yksinäisyyttä aiempaa enemmän.^[7]

Työttömyys ja eläkkeellä olo nostavat yksinäisyyden riskiä. Myös kehitys- tai puhevamma lisäävät yksinäisyyden riskiä. Köyhyys lisää niin ikään riskiä, koska se estää niin sanotun täysivaltaisen yhteisöllisen ja yhteiskunnallisen osallistumisen, kuten esimerkiksi muiden ihmisten tapaamisen harrastustoiminnan yhteydessä.^[8] Suomalaisen tutkimuksen mukaan perheen huono taloudellinen tilanne on yhteydessä yläasteikäisten nuorten kokemaan yksinäisyyteen.^[9]

Yksinäisyyden tunnetta voivat aiheuttaa monet asiat, eivätkä syyt ole useinkaan johdu yksinomaan sitä kokevan ominaisuuksista. Yksinäisyyden syyt liittyvät pikemminkin elämänkulkuun ja siihen sosiaaliseen ympäristöön, johon ihminen elämänsä aikana linkittyy.^[10] Osa ihmisistä on yksinäisiä koko elämänsä ajan lapsuudesta asti. Joidenkin tilastojen mukaan yksinäisistä aikuisista noin puolet on ollut yksinäisiä jo teini-iässä.^[11] Useimmilla yksinäisyyden kokemus kuitenkin aaltoilee elämänkulun aikana.^[10] Yksinäisyys on monesti noidankehä, josta on vaikea päästä pois. Seuraavassa esitellään esimerkkejä kyseisistä noidankehistä:

Taloudelliset syyt voivat aiheuttaa epäsuorasti yksinäisyyttä. Kalliit harrastukset ja tapahtumat estävät ihmisiä osallistumasta yhteiseen toimintaan. Mikäli lapsi tai nuori kokee, ettei hänellä ole esimerkiksi tarpeeksi isoa huonetta tai siistiä kotia, hän voi jättää kutsumatta kavereitaan kylään. Hyvä tulotaso takaa epäsuorasti paremmat mahdollisuudet sosiaalisiin suhteisiin.^[12]

Tässä kohdassa on keskeistä ilmiö nimeltä irrationaalisuuden transmissio. Se tarkoittaa sitä, että lapset oppivat häiriintyneitä ajatustapoja yrittäessään pysyä sisällä perheensä häiriintyneessä maailmassa, jolloin juuri tämä pyrkimys vieraannuttaa perheen ulkopuolisesta maailmasta – perheterapiatapauksista saatu tulos (Lidz, T. The family and the transmission of Schizophrenia. Teoksessa: Rosendahl, D. & Kety, S. (eds.) The transmission of Schizophrenia. Oxford: Pergamon Press). Myös niin sanottu valeyhteys on keskeinen ilmiö seuraavasti: Lapsen vanhempien uskontokunnalla ei muuten ole vaikutuksia alkoholismin syntyyn, mutta uskonnollisia tapoja noudattavat kodit, joissa valeyhteys on sellaista, että ei ole havaittavissa kyseisen uskon omakohtaista todeksi elämistä, edistävät alkoholismia(McCord,W. & McCord, J. Origins of alcoholism. Stanford:Stanford University Press 1960).^[1]

Yksinäisyys voidaan jäsentää ennakoivaan mielenterveystyöhön sopivaksi seuraavasti: A) Yksinäisyys ihmissuhteissa: sosiaalisessa kehityksessä, ystävyyksissä, toveruuksissa, tuttavuuksissa, itsensä muihin vertailuissa tai muissa sellaisessa. B) Yksinäisyys liikkunnassa/liikkumisessa: motoriseen kehitykseen, kehon kuntoon ja rentoutumiseen kuuluva yksinäisyys, etäisyydet kulttuuriin kuuluvissa toiminnoissa ynnä muu sellainen. C) Yksinäisyys rationaalisessa toiminnassa: kognitiivisessa kehityksessä, päivittäiseen toimeentuloon tai sosiaaliseen selviytymiseen ensisijaisesti kuuluvassa toiminnassa, pohdiskelussa, suunnittelussa, opiskelussa tai sellaisessa koettava yksinäisyys. D) Yksinäisyys elämänkatsomuksellisessa toiminnassa: emotionaaliseen, eettiseen ja esteettiseen kehitykseen, uskontoon, taiteeseen, arvoihin, aatteisiin tai muuhun sellaiseen ensisijaisesti liittyvässä toiminnassa koettava yksinäisyys, kosminen, mystinen, irrationaalinen yksinäisyys.^[3] Seuraavassa on esimerkkejä kyseisten pääluokkien sisällöistä:

Henkilöllä on kaveripiiri ja häntä kutsutaan toisinaan erilaisiin tapahtumiin ja aktiviteetteihin. Hänellä ei kuitenkaan ole ketään, jolle puhuisi tai jonka kanssa olisi mukava olla. Tällaisessa tapauksessa ihminen voi kokea yksinäisyyttä, vaikka ulkopuolisen silmin kaikki näyttää olevan hyvin: henkilö voidaan esimerkiksi kutsua työpaikan juhliin, mutta henkilölle tilanne on silti olla epämukava, koska hän ei löydä kaltaistaan seuraa tai muuten tunne kuuluvansa joukkoon. Henkilö voi kokea, että ainoa syy kuulua joukkoon ja tulla kutsutuksi on se, että hän kuuluu työyhteisöön. Arkikielessä puhutaan "ettei ole samalla aaltopituudella". Emotionaalinen yksinäisyys on pojilla huomattavasti yleisempää kuin tytöillä. Voidaan puhua myös laadullisesta yksinäisyydestä. Emotionaalisen yksinäisyyden katsotaan olevan pahinta, sillä se johtaa myöhemmin myös sosiaaliseen yksinäisyyteen.

Sosiaalinen yksinäisyys tarkoittaa sitä, että henkilöltä puuttuu seuraa, kavereita tai elämänkumppania. Henkilö tulee toimeen muiden kanssa (toisin kuin emotionaalisessa yksinäisyydessä) ja on sosiaalinen luonteeltaan.

Arvostetussa asemassa olevat, rikkaat ja tunnetut ihmiset voivat kokea yksinäisyyttä, koska eivät voi tai uskalla paljastaa ajatusmaailmansa ja mielipiteitään. Tällaisia ihmisiä voivat olla esimerkiksi poliitikot, virkamiehet tai julkisuuden henkilöt.^[13]

Kuuluisaksi tai varakkaiksi tulleet ihmiset voivat kokea olevansa kiinnostavia muiden silmissä vain, koska elämäntilanne on muuttunut, vaikkei itse ole muuttunut. Kiinnostus perustuisi siis vain varakkuuteen ja kuuluisuuteen.

Pääartikkeli: Syrjintä

Henkilö elää tasapainoista elämää. Hänellä on tasapainoinen elämä, muttei elämänkumppania. Taustalla voi olla esimerkiksi avioero tai kumppanin kuolema.

Tunnetaan myös nimellä krooninen yksinäisyys. Täysin yksinäiset ihmiset eivät omista lainkaan kunnollisia ihmiskontakteja. Henkilöllä ei ole sosiaalisia suhteita, ja vaikka olisikin, hän ei saa heistä pysyviä ystäviä. Täydellinen yksinäisyys liittyy vahvasti syrjäytymiseen. Täydelliseen yksinäisyyteen liittyy esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelko tai yksinkertainen toistuva eristäytyminen sosiaalisista tilanteista eräänlaisena puolustuksena (ks. defenssi). Totaalisen yksinäisyyden katsotaan olevan usein päättymätön noidankehä, jolle on mahdoton tehdä mitään. Myös totaalisen yksinäisten joukossa tulotaso on keskimääräistä huonompi.

Hyvinvointitutkija Krista Lagus kertoo yksinäisyyden päätyyppejä olevan kolmenlaisia. Hän käyttää nimityksiä eristäytynyt, piiloyksinäinen ja torjuttu.^[5]

Yksinäisten nuorten vapaa-ajan käytöstä on monesti huomattavissa se, että yksinäiset nuoret viettävät huomattavasti enemmän "ruutuaikaa", eli istuvat tietokoneiden, tablet-koneiden, TV:n ja älypuhelinten parissa huomattavasti ei-yksinäisiä keskimääräistä kauemmin,^[14] monesti jopa koko päivän koulun jälkeen tai viikonloppuisin. Vaikka sosiaalisen median tiedetään luovan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ylläpitävän sosiaalisia verkostoja, yksinäisiin (ja siellä täten eniten aikaa viettäviin) se vaikuttaa kuitenkin negatiivisesti. Todennäköisesti moni yksinäinen jää myös internetissä yksin. Vietetystä ruutuajasta pojat pelaavat erilaisia pelejä, kun taas tytöt viettävät aikaa enemmän sosiaalisessa mediassa.^[15]

Yksinäiset ihmiset julkaisevat internetissä muita enemmän juttuja ja herkemmin yksityisiä asioita elämästään. Syyksi on arvioitu sitä, että tällä tavoin halutaan luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta.^{[16][17][18][19]}

Liiallinen tietotekniikan käyttö (etenkin iltaisin) lisää mm. unettomuutta ja heikentää näin koulumenestystä. Tämä tosin on yleinen ongelma monelle iltaisin esimerkiksi töiden ja harrastusten jälkeen^[20].

Tietotekniikan käyttö on kuitenkin ristiriitainen aihe, sillä pelit, sosiaalinen media ja erilaiset viestisovellukset helpottavat uusien ihmisten etsimistä ja yhteydenpitoa. Toisaalta tietotekniikka vie aikaa aidolta sosiaaliselta kanssakäymiseltä.^[15]

Tutkimusten mukaan yksinäisyydellä on havaittu olevan yhteys myös peliriippuvuuteen.^[21]

Yksinäiset nuoret ovat myös useammin ylipainoisia, joka selittyy liikunnan puutteella ja liiallisella syömisellä. Liikunnan puute voi johtua rangaistus-pettymyselämyksistä liikuntaa kohtaan ja/tai vanhempien haluttomuudesta rohkaista lasta liikkumaan.^lähde? Suomalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että yksinäisyys ja kavereiden puute ovat yhteydessä nuorten miesten vähäiseen liikuntaan.^[22]

Yksinäisillä on usein huono itsetunto, käsitys itsestään ja kielteisiä ennakkoluuloja muita kohtaan.^[1]

Älykkyydellä on havaittu olevan jonkinasteinen yhteys yksinäisyyteen. Yksinäisyystutkija Niina Junttilan mukaan yksinäiset ihmiset ovat usein älykkäitä ja herkkiä ihmisiä, jotka tulkitsevat helposti muiden tunteita.^[23]

Yksinäisyyden ja yksin jäämisen katsotaan olevan paljolti periytyvä ominaisuus (kuten persoonallisuus, (geneettinen perimä) ja kotona opetetut tavat, arvot, taloudellinen tilanne sekä ajatusmaailma). Vanhempien ajatusmaailma, vuorovaikutustaidot ja tavat siirtyvät huomaamatta lapsille^[24][25]. Paremmat sosiaaliset suhteet omistavilla vanhemmilla on positiivinen vaikutus lapsiensa menestymiseen sosiaalisessa kanssakäymisessä. Tutkimusten mukaan vaikutukset voidaan huomata jo 3-vuotiaista lapsista^[26].

Ihmisen luonteella ja ominaisuuksilla on katsottu olevan yksinäisyyteen sitä suurempi osuus, mitä nuorempi hän on. Vanhemmaksi tultaessa ympäristön (työ, harrastukset, asuinpaikka yms.) merkitys kasvaa.^[1]

Yksinäisyyden on todettu lisääntyvän muiden yksinäisten seurassa^[27], vaikka voitaisiin olettaa päinvastaisesti.

Negatiivinen yksinäisyys aiheuttaa vuosittain miljoonien eurojen kustannukset (Suomen) yhteiskunnalle^[5] ja syrjäyttää siitä kärsiviä ihmisiä. Suomessa noin 35 000 ihmistä on eläkkeellä sellaisen masennuksen takia, joka tilastollisen analyysin perusteella johtuu osittain yksinäisyydestä. Kustannusten arviointi on kuitenkin vaikeaa.^[28] Lähes kaikkien kouluammuskelujen taustalla on ollut yksinäisyys ja syrjäytyneisyys.

Onkin ehdotettu, että peruskouluissa pitäisi opettaa sosiaalisia taitoja ja yhteisöllisyyttä normaalien kouluaineiden lisäksi.^[29]

Yksinäisyys voi heikentää stressin tavoin vastustuskykyä ja altistaa vakaville sairauksille, kuten kakkostyypin diabetekselle, eri syöville^[30], sepelvaltimotaudille ja sydänsairauksille^[30][31].

Yksinäiset ovat ei-yksinäisiä herkempiä kokeilemaan huumeita ja alkoholia. Alkoholin käytöstä on todettu, että seurassa viihtyvät nuoret juovat vähemmän, kun taas yksinäiset saattavat juoda kerralla paljon esimerkiksi lievittääkseen pahaa oloaan.^[15]

Tutkimuksissa yksinäisyyden on todettu aiheuttavan jopa yhtä pahoja vaivoja ihmiskeholle kuin fyysiset vammat^[5]. Yhdessä tutkimuksessa havaittiin, että yksinäisillä on heikompi vastustuskyky ja enemmän tulehduksia kuin ei-yksinäiseksi itsensä tuntevilla.^[32] Yksinäisillä ilmeni tulehduksiin kytkeytyviä geenejä enemmän ja virusten tuhoamiseen liittyviä vähemmän kuin muilla.^[32] Tutkimuksessa yksinäisyyden tunne ennakoi muutoksia valkosoluja ohjaavien geenien toiminnassa vuoden päästä, mutta myös toisin päin eli muutokset näiden geenien ilmenemisessä ennustivat yksinäisyyttä vuotta myöhemmin.^[32]

Yksinäisyys ja syrjintä on usein portti ahdistuneisuuteen, sosiaalisen fobiaan, masennukseen ja myöhemmin itsetuhoisuuteen.^lähde? Negatiiviseen yksinäisyyteen liittyy nimittäin myös voimakkaasti kateus tai suoranainen viha muita ihmisiä kohtaan, joilla elämänlaatu on parempaa.^lähde?

Yksinäisyys vaikuttaa myös voimakkaasti yksinäisen taloudelliseen tilanteeseen. Yksin elävällä voi olla huonompi kyky hankkia esimerkiksi asuntoa, kesämökkiä tai harrastaa muuta vapaa-ajan toimintaa.^lähde? Suomessa yksin asuvia (vaikka yksin asumista ei tule sekoittaa yksinäisyyteen) elää noin miljoona ja heidän määränsä on nousussa. Yksin asuvien taloudellista asemaa onkin alettu pohtia politiikassa.^[33] Yhteiskunnan katsotaan (Suomessa) nojautuvan liikaa siihen olettamukseen, että taloudessa asuu ainakin kaksi henkilöä.^[34][35]

Miesten ja naisten välillä yksinäisyydessä on havaittavissa eroja. THL:n^[36] mukaan miehistä yksinäiseksi itsensä kokee 6.2 %, kun taas naisista 8 %. Miesten kokema yksinäisyys on pysynyt samana, mutta naisten yksinäisyys on lisääntynyt hieman vuodesta 2011 vuoteen 2017.

Toisaalta tutkimusten mukaan pojat kokevat tyttöjä useammin emotionaalista yksinäisyyttä^[37]. Miehelle parisuhde on usein helpottava tekijä, kun taas naiset kokevat miehiä useammin yksinäisyyttä parisuhteenkin aikana^[38].

Miehet etsivät naisia useammin helpotusta yksinäisyyteen tavoilla, jotka eivät edistä sosiaalisten suhteiden syntymistä (esimerkiksi: Internetin selaaminen, pelaaminen, TV:n katselu, työnteko). Miesten pienempi sosiaalinen turvaverkko ja asian häpeäminen usein vähentävät yksinäisyydestä puhumista.^lähde?

Naiset soittavat auttaviin puhelimiin hieman miehiä enemmän^[39].

Yksinäisyys on eri ikäluokista yleisintä nuorilla aikuisilla ja ikääntyneillä^[40]. Yksinäisyyden kokemiseen yhteydessä olevia tekijöitä iäkkäillä ovat esimerkiksi eläkkeelle jääminen, leskeys, sosiaalisten suhteiden puuttuminen, muutto, traumaattiset elämäntapahtumat (esim. väkivaltainen puoliso, lapsen kuolema tai puolison itsemurha), terveysongelmat, toimintakyvyn lasku ja huono taloudellinen tilanne.

Ikääntyneiden ihmisten yksinäisyys johtaa muun muassa lisääntyneeseen kuolleisuuteen, lisääntyneeseen terveyspalveluiden käyttöön, laitoshoitoon ja muistitoimintojen heikkenemiseen. Yksinäisyys on myös monen ikääntyneen ihmisen itsemurhan taustalla. Ikääntyneillä henkilöillä yksinäisyyden seurauksia ovat erityisesti seuraavat: ^lähde?

• depressio
• itsetunto-ongelmat
• menetysten käsittelyn vaikeus
• vaikeus tulla toimeen kehon toimintojen vioittumisten kanssa
• keskittymisongelmat
• menneisyyden ja nykyhetken rajan hämärtyminen.

Yksinäisyys voi aiheuttaa muutoksia myös terveyskäyttäytymisessä: esimerkiksi läheisen menetys voi vähentää kiinnostusta syömiseen tai lisätä alkoholinkäyttöä^[40]. Tätä kautta se voi heikentää iäkkään ihmisen terveydentilaa. Yksinäiset iäkkäät ihmiset kokevat myös herkemmin päivittäisen arjen stressaavana, ja heillä on enemmän kielteisiä ajatuksia arjen toimintatilanteista.

Tilastoja suomalaisten peruskoululaisten yksinäisyyden kokemuksista vuodelta 2013:^[41]

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tekemän vuosikyselyn mukaan peruskoulun (8. ja 9. lk) noin 12 prosenttia kärsii yksinäisyydestä (ei eritelty millä tavalla). Lasten yksinäisyyden yleisyys on pysynyt samana ainakin viimeiset 24 vuotta ^[42].

Maahanmuuttajataustaisilla yksinäisyys on huomattavasti yleisempää kuin kantaväestöllä.^[43] Työelämän ulkopuolella olevilla on kolminkertainen riski kokea itsensä yksinäiseksi^[44].

Teoksia, jotka käsittelevät yksinäisyyttä, tai jotka voidaan tulkita kertovan siitä:

• Kavereita nolla - Kirja - Niina Junttila - (2015) - ISBN 978-951-31-8165-9.
• Heiskanen, T., Saaristo, L. (2011) Kaiken keskellä yksin. Jyväskylä: Ps-kustannus.

• Ei yksinäinen unta saa – Neon 2:n kappale
• Näin kulutan aikaa ja En saa mielestä sinua – Eppu Normaalin kappaleet
• Mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään – J. Karjalaisen kappale
• Yksinäisen keijun tarina – Chisun kappale
• Salaa yksinäinen nainen – Laura Närhin kappale
• "Melkein kuollut" – Keko Salata

Yksinäisyyden helpottamiseksi on perustettu sosiaalisia palveluita, kuten SPR:n ystävätoiminta, jota on myös SPR:n paikallisjärjestöillä. Vastaavaa toimintaa harjoittavat myös esimerkiksi HelsinkiMissio, Vanhustyön keskusliiton Ystäväpiiritoiminta sekä seurakuntien diakoniatyö. Niin sanotuissa auttavissa puhelimissa on havaittavissa selkeä soittomäärien kasvu juhlapyhinä, kuten juhannuksena ja jouluna.^[45][46] Suomen Mielenterveysseuran auttavaan puhelimeen soitettiin vuonna 2020 yli 280 000 kertaa. Soittajat ovat usein keski-ikäisiä.^[39] Yleisimmät soiton syyt ovat paha olo, ahdistuneisuus ja ihmissuhdeongelmat. Vuonna 2020 kuudella prosentilla soittajista soiton syynä oli yksinäisyys.^[47]

• Hikikomori

• Heiska, J. (2016) Better mental health with 7x4-field. Berlin: Lambert academic publishing.
• Heiska, J. (2010) Ennakoiva mielenterveystyö - kirja meille kaikille. Tampere: Mediapinta.
• Sermat, V. (1981) Yksinäisyys, sosiaalisten suhteiden verkostot ja riskien ottaminen. Psykologia 5.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yksinäisyys.

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Yksinäisyys.

• Yksin ei ole sama kuin yksinäinen – radioäänite
• Tutkija: "Yksinäisyys periytyy vanhemmalta lapselle" – (Kodinkuvalehti.fi)
• Ei heilaa helluntaina, eikä milloinkaan – neljä tarinaa yksinäisyydestä – Uutinen, HS.fi, (22.5.2015)
• Belyaev, Igor A. and Lyashchenko, Maksim N. (2020) “Socio-cultural determinacy of human loneliness”, Journal of Siberian Federal University. Humanities and Social Sciences, vol. 13, no. 8, pp. 1264–1274, DOI: 10.17516/1997-1370-0640.