Yksityisen kielen argumentti

Nykyään Yksityisen kielen argumentti-aihe on äärimmäisen tärkeä, ja se on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Yksityisen kielen argumentti on onnistunut nousemaan jatkuvan keskustelun aiheeksi joko yhteiskuntavaikutuksensa, nykypäivän merkityksensä tai yksinkertaisesti kiehtovan historiansa vuoksi. Alkuistaan ​​mahdollisiin seurauksiinsa tulevaisuudessa Yksityisen kielen argumentti on osoittautunut jännittäväksi aiheeksi, joka ansaitsee syvällisen tutkimisen. Tämän artikkelin aikana perehdymme Yksityisen kielen argumentti:n eri puoliin, analysoimme sen alkuperää, kehitystä ja mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita.

Ludwig Wittgenstein (toinen oikealta) kesällä 1920.

Yksityisen kielen argumentilla tarkoitetaan Ludwig Wittgensteinin väitettä, jonka mukaan on mahdotonta, että olisi kieli, jonka kuvaamat merkitykset tuntee vain yksi henkilö. Argumentti on Wittgensteinin kielifilosofian keskeisimpiä.

Teoksessaan Filosofisia tutkimuksia Wittgenstein kuvitteli yksityisen kielen: "Tämän kielen sanojen on määrä viitata siihen, mistä vain puhuja voi tietää; hänen välittömiin, yksityisiin aistimuksiinsa. Kukaan toinen ei näin ollen voi ymmärtää tätä kieltä".[1] Hän kuitenkin totesi, että tällainen kieli on mahdoton, sillä kielelliset ilmaisut saavat merkityksensä vain osana sosiaalista, julkista kieliyhteisöä.

Wittgensteinin mukaan Descartesin jälkeinen kieli- ja mielenfilosofia nojaa oletukseen tällaisen idealistisen kielen mahdollisuudesta. Hänen filosofiansa oli kritiikkiä tällaista olettamusta kohtaan.

Lähteet

  1. ↑ Filosofisia tutkimuksia §243.

Kirjallisuus

  • Wittgenstein, Ludwig: Filosofisia tutkimuksia. (Suomentanut Heikki Nyman) WSOY: Porvoo, Helsinki, Juva, 1981.

Aiheesta muualla