Yrjö Kivimies

Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa aiheeseen Yrjö Kivimies. Yrjö Kivimies on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta yhteiskunnan eri osa-alueilla politiikasta tieteeseen. Kautta historian Yrjö Kivimies on ollut useiden tutkimusten ja keskustelujen kohteena, mikä on lisännyt ymmärrystä ja tietämystä aiheesta. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka liittyvät Yrjö Kivimies:een sekä sen vaikutuksiin nykypäivän yhteiskuntaan. Alkuperäistään tuleviin vaikutuksiinsa Yrjö Kivimies on erittäin tärkeä aihe, joka ansaitsee syvällisen analysoinnin.

Yrjö Armas Kivimies (alk. Uuno Armas Mattila[1]; 8. joulukuuta 1899 Joensuu – 18. maaliskuuta 1980 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, kriitikko, kolumnisti ja kääntäjä, jonka tunnetuin teos oli 1937 ilmestynyt Pidot Tornissa.

Henkilöhistoria

Kivimiehen vanhemmat olivat urakoitsija Enok Mattila ja Maria Paavola ja puoliso vuodesta 1949 Kaarina Saarnivaara.[2] Päästyään ylioppilaaksi hän osallistui 1919 vapaaehtoisena Viron vapaussotaan, ja näistä kokemuksistaan hän kirjoitti vuonna 1921 ilmestyneen esikoisteoksensa Sotureita. Kivimies opiskeli jonkin aikaa Helsingin yliopistossa mutta ryhtyi sitten vapaaksi toimittajaksi. Toimittajanuransa aikana hän kirjoitti kolumneja noin 50 eri nimimerkillä lehtiin Uusi Suomi, Suomen Kuvalehti, Kuva ja Seura.

1930-luvulla Kivimies työskenteli jyväskyläläisessä Gummeruksen kustannusliikkeessä. Hän kokosi vuonna 1937 helsinkiläisen Hotelli Tornin kabinettiin joukon nuoremman polven suomalaisia älymystön edustajia keskustelemaan silloin ajankohtaisista aiheista, kuten suomalaisen kansanluonteen myytistä, naapuruussuhteista ja erilaisten kansojen yhteiselosta. Näiden keskustelujen pohjalta Kivimies julkaisi samana vuonna kirjan Pidot Tornissa, jossa keskustelijat esiintyivät salanimillä. Kivimies itse esiintyi kirjassa nimellä "konservatiivi". Muita keskustelijoita olivat Martti Haavio (dosentti), Tatu Vaaskivi (kirjailija), Lauri Viljanen (esteetikko), Niilo Mäki (filosofi), Helvi Hämäläinen (pikku rouva), Esko Aaltonen (lehtimies), Sakari Pälsi (suuri tuntematon), Kustaa Vilkuna (kansatieteilijä), Lauri Hakulinen (kielimies), Kaarlo Marjanen (kriitikko), Olavi Paavolainen (kulttuurimatkailija), Jussi Teljo (pessimisti), Matti Kurjensaari (radikaali) ja Urho Kekkonen (ministeri).[3] Pitojen keskusteluissa tuotiin esille uusia ajatuksia, mutta keskusteluissa näkyi myös kansalliskiihko sekä epäluuloinen suhtautuminen vasemmistolaisiin ajatuksiin ja suuriin kansanjoukkoihin. Pidot Tornissa -kirjan perinteitä jatkoivat myöhemmin Eino S. Repo kirjallaan Toiset pidot Tornissa (1954) ja Erno Paasilinna kirjoillaan Pidot Aulangolla (1963) ja Pidot Suomessa (1972).

Sodan jälkeen Kivimies toimi Suomalainen Suomi -lehden toimittajana 1946–1948. Hän sai Turun yliopiston filosofian kunniatohtorin arvon 1960.[4]

Kirjallinen tuotanto

Kivimies suomensi 1920-luvulta alkaen muun muassa Rudyard Kiplingin, Mark Twainin, Edgar Allan Poen, Edgar Wallacen ja Honoré de Balzacin teoksia. Hän matkusti 1926 Tahko Pihkalan kanssa Yhdysvaltoihin, jossa he muun muassa ajoivat ostamallaan Nash-merkkisellä autolla 4 500 mailin matkan Chicagosta Iowa Cityyn ja sieltä Fort Benningin ja Augustan kautta New Yorkiin. Matkakokemuksista Kivimies kirjoitti suositun kirjan ”Tahkon” mukana jenkkien maassa (1928).

Kivimies kirjoitti 1930-luvulla elokuvakäsikirjoituksia, joita hänen ystävänsä elokuvaohjaaja Teuvo Tulio ohjasi elokuviksi. Taistelu Heikkilän talosta (1936) pohjautui Johannes Linnankosken novelliin ja Nuorena nukkunut (1937) taas F. E. Sillanpään romaaniin. Jälkimmäisestä Kivimies jätti pois kaikki Sillanpään romaanissa olleet viittaukset Suomen sisällissotaan, sillä aihe oli vielä 1930-luvun lopulla hyvin arka.

Kivimies julkaisi myös synonyymisanakirjan Synonyymisanasto (1946) ja fraasisanakirjan Näinkin voi sanoa (1964). 1950-luvulla hän tuli tunnetuksi uusien modernististen kirjallisuusvirtauksien vastustajana.

Teokset

  • Sotureita: Kertomuksia ja kuvauksia Viron retkeltä. WSOY 1923
  • "Tahkon" mukana jenkkien maassa. Tahkon ja Esko Topiaanpojan matkoja, seikkailuja ja mietteitä, matkakirja. WSOY 1928
  • Sentaattorin sankarityö. Gummerus 1931
  • Pidot Tornissa. Gummerus 1937
  • Tyhmyydestä sakotetaan. 1937 (salanimellä Kirso)
  • Toisen asteen ihmisiä, romaani. Gummerus 1938
  • Kaksikymmentä: Novellikokoelma. Suomen Kirja 1943
  • Neuvostokasvatti, desantti Kerttu Nuortevan elämäkerta, 1944 (salanimellä Irja Niemi)[5]
  • Synonyymisanasto. Suomen Kirja 1946
  • Suomen Marsalkka tuokiokuvina. Karhu 1951
  • Kantaäidin kylkiluu ja muita senttauksia. 1953
  • Eilispäivän maailma värikuvina. Tammi 1958 (tekijät Sven Palme, Åke Meyerson, Yrjö Kivimies)
  • Neljäkymmentäneljä pakinaa. Tammi 1959
  • Näinkin voi sanoa: Suomen kielen fraseologiaa. Tammi 1964
  • Valitut 1–2. 1964–1965
  • Synonyymisanasto (7. painos). Otava 1974 ISBN 951-1-00859-5

Elokuvakäsikirjoitukset

Palkinnot

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Kuka kukin on 1978, s. 395. Helsinki 1978. ISBN 951-1-04755-8
  2. ↑ a b Kare, Kauko: ”Yrjö Kivimies”, Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan, s. 758–769. Porvoo: WSOY, 1954.
  3. ↑ Vesikko, Antti: Kansakunnan resonoivat muistot: Olavi Paavolaisen jatkosodan päiväkirja Synkkä yksinpuhelu I–II (1946) kansallisen identiteettiprojektin uudelleenarviona. Valtio-opin pro gradu -tutkielma, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Jyväskylän yliopisto 2011. (Tornin pitojen osanottajalista s. 63.)
  4. ↑ Otavan Suuri Ensyklopedia 11, s. 8698. Helsinki 1982. ISBN 951-1-06892-X
  5. ↑ Rislakki, Jukka: Maan alla: Vakoilua, vastarintaa ja urkintaa Suomessa 1941–1944, s. 119. Helsinki: Love Kirjat, 1985. ISBN 951-835-099-X
  6. ↑ Elonet

Aiheesta muualla