Nykyään Yrjö Vuorinen on edelleen erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle. Olipa kyseessä Yrjö Vuorinen henkilökohtaisella, ammatillisella, poliittisella tai sosiaalisella tasolla, on kiistatonta, että sen vaikutus tuntuu elämämme eri alueilla. Kautta historian Yrjö Vuorinen on ollut intohimoisen keskustelun, kattavan tutkimuksen ja syvällisen pohdinnan kohteena. Tässä artikkelissa perehdymme Yrjö Vuorinen:n maailmaan tutkiaksemme sen monia puolia, haasteita ja mahdollisuuksia. Sen alkuperästä nykyiseen tilaan tutkimme, kuinka Yrjö Vuorinen on muokannut todellisuutemme ja miten se jatkaa niin tulevaisuudessa.
Akseli Armas Yrjö Vuorinen (23. huhtikuuta 1887 Lahti – 18. helmikuuta 1931 Helsinki) oli suomalainen nimismies ja kirjailija.[1][2][3]
Vuorisen vanhemmat olivat kiertokoulun opettaja Willehad Vuorinen ja Anna Jaakkola. Hän pääsi ylioppilaaksi Lahden yhteiskoulusta 1906 ja opiskeli sitten Helsingin yliopistossa. Vuorinen oli sittemmin liikealalla. Suomen sisällissodan alettua Vuorisen onnistui päästä punaisten linjojen läpi Lahdesta Vilppulan rintamalle, jossa hän oli sitten mukana taisteluissa. Hänet siirrettiin sitten eversti Hans Kalmin osastoon ja hän oli sodan loppuun saakka tämän osaston riveissä. Vuoden 1918 lopulla hänet nimitettiin Savitaipaleen ja Suomenniemen piirin vt. nimismieheksi ja vakinainen nimismies hänestä tuli seuraavana vuonna.[1][3] Hänet nimitettiin Lappeen piirin nimismieheksi vuonna 1922 ja tätä virkaa hän hoiti vuoden 1929 loppuun saakka. Lappeen piirin nimismiehenä toiminut Vuorinen pidätettiin tammikuussa 1930 kun paljastui että hän oli kavaltanut 150 000 markkaa hänen kauttaan kulkeneita varoja.[4][2] Lappeenrannan raastuvanoikeus tuomitsi 3. maaliskuuta 1930 Vuorisen raskauttavien asianhaarain vallitessa virkamiehenä tehdystä kavalluksesta 2 vuoden 6 kuukauden kuritushuonerangaistukseen sekä korvaamaan valtiolle kavaltamansa rahasummat.[5]
Vuorisen pääteos on meriympäristöön sijoittuva jännitysromaani Saaren kirot. Hän kirjoitti myös näytelmän Umpikujassa, jota esitettiin Kansallisteatterissa.[2][3]
Yrjö Vuorinen kuoli keuhkokuumeeseen Helsingin keskusvankilassa helmikuussa 1931.[2]