Zaborje

Tänään esittelemässämme artikkelissa Zaborje:stä käsittelemme tänään erittäin tärkeää aihetta, joka epäilemättä kiinnittää lukijoidemme huomion. Puhummepa sitten Zaborje:stä symbolisena hahmona, historiallisena tapahtumana, yhteiskunnallisena ilmiönä tai muuna kiinnostavana aspektina, pyrimme tarjoamaan täydellisen ja yksityiskohtaisen näkemyksen, jonka avulla voimme täysin ymmärtää sen tärkeyden ja vaikutuksen yhteiskuntaan. Tämän artikkelin aikana tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Zaborje:een, analysoimalla sen alkuperää, kehitystä, seurauksia ja mahdollisia tulevaisuuden ennusteita. Olemme varmoja, että tässä artikkelissa esitetyt tiedot ovat erittäin hyödyllisiä kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita laajentamaan tietojaan Zaborje:stä.

Zaborje
Забо́рье

Zaborje

Koordinaatit: 59°30′55″N, 35°13′56″E

Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Boksitogorskin piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi taajama
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 716,4 km²
Väkiluku (2011) 1 800











Zaborjen kunta Boksitogorskin piirin kartalla.

Zaborje (ven. Забо́рье) on maalaiskunta ja sen keskustaajama Leningradin alueen Boksitogorskin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Lid-joen rannalla[1] 177 kilometriä Boksitogorskista[2] itään. Taajamassa on 1 200 ja kunnassa 1 800 asukasta (vuonna 2011)[3].

Maantiede ja asutus

Zaborjen kunnan pinta-ala on 716,4 neliökilometriä. Se rajoittuu Boksitogorskin piirin Radogoštšin ja Podborovjen kuntiin sekä Vologdan alueen Babajevon piiriin.[4] Pinta-alasta 95,4 % on metsää ja 2,6 % maatalousmaata[5].

Pinnanmuodostukseltaan seutu on kumpuilevaa tasankoa, jolla virtaavat Tšagodan sivujoki Lid ja Sudan sivujoki Kolp. Suurimmat järvet ovat Olješskoje, Zaozerje ja Lobskoje. Hyötykaivannaisiin kuuluu turve.[6]

Keskustaajaman lisäksi kuntaan kuuluu 18 kylää ja asutusta: Golovatšovo, Ivahnovo, Ivanovskoje, Korobištše, Kosoi Uhab, Kosterino, Krutoi Rutšei, Lesnoi, Lid, Listvenka, Lukinskoje, Netšajevskaja, Olješi, Peregoroda, Perun, Utišje, Veliki Dvor ja Vratšovo. Sadan–kahdensadan asukkaan keskuksia ovat Utišje ja Olješi.[3]

Historia

Zaborje on syntynyt 1900-luvun alussa perustetun rautatieaseman yhteyteen. Neuvostoaikana se oli huomattava metsäteollisuuskeskus. Toisen maailmansodan aikana seudulta alkoi piiritettyyn Leningradiin johtanut Elämän tie.[1]

Liikenne, talous ja palvelut

Kunnan läpi kulkee Sominon ja Olješin välinen maantie sekä Olhavan ja Vologdan välinen rautatie, jolla on Zaborjen ja Verhnevolskin asemat. Zaborjesta on linja-autoyhteys Jefimovskiin. Taajaman rautatieaseman kautta kulkee kaukojunia sekä paikallisjunia Pietariin, Olhavaan ja Babajevoon. Zaborjen ja Krasnyi Borin välillä on käyttämätön ja osittain purettu kapearaiteinen rautatie.[1][7]

Talous perustuu puunhankintaan ja pienimuotoiseen puunjalostukseen. Tärkein yritys on Podborovjen metsätalous. Merkittäviä työnantajia ovat myös erilaiset julkiset palvelut. Maataloutta edustavat asukkaiden palstaviljelmät.[8]

Keskustaajaman palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu, kulttuuritalo, kirjasto, paikallissairaala, apteekki, posti, kahvila ja joukko kauppoja. Eräitä palveluja on myös Utišjessa, Olješissa ja muissa kylissä.[9] Zaborjessa on vuonna 2006 valmistunut puinen ortodoksikirkko[1].

Nähtävyydet ja matkailu

1500–1700-luvulta peräisin oleva Listvenkan puukirkko.

Seudulta on löydetty kolme muinaista asuin- ja hautapaikkaa. Rakennusmuistomerkkehin kuuluvat Lidin ja Listvenkan kylien kirkot, joista jälkimmäinen on valtakunnallinen suojelukohde. Zaborjessa on toisen maailmansodan muistomerkki.[10]

Matkailijoita houkuttelevat seudun luonto sekä kalastus- ja metsästysmahdollisuudet. Sennoje-järven rannalle suunnitellaan lomakylää. Kunnassa on piirin kaupunkilaisten kesäasutusta.[11]

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c d Kultura Leningradskoi oblasti: Zaborje enclo.lenobl.ru. Viitattu 14.9.2013. (venäjäksi)
  2. ↑ Projekt, s. 66.
  3. ↑ a b Projekt, s. 43.
  4. ↑ Projekt, s. 14.
  5. ↑ Projekt, s. 24.
  6. ↑ Projekt, s. 16–18.
  7. ↑ Projekt, s. 66–67.
  8. ↑ Projekt, s. 36–37, 42.
  9. ↑ Projekt, s. 49–50.
  10. ↑ Projekt, s. 27.
  11. ↑ Projekt, s. 40.

Aiheesta muualla