Zhuangin kieli
Tämän päivän artikkelissa tutkimme Zhuangin kieli:n kiehtovaa maailmaa ja sen monia puolia ja merkityksiä. Zhuangin kieli on aihe, joka on kiehtonut ihmiskuntaa ikimuistoisista ajoista lähtien, ja sen piirteet ja piirteet ovat olleet tutkimuksen, keskustelun ja pohdinnan kohteena läpi historian. Tämän artikkelin kautta perehdymme Zhuangin kieli:lle annettuihin erilaisiin lähestymistapoihin ja näkökulmiin sen vaikutuksista yhteiskuntaan sen merkityksellisyyteen henkilökohtaisella tasolla. Valmistaudu uppoutumaan löytö- ja oppimismatkalle Zhuangin kieli:stä, aiheesta, joka epäilemättä kutsuu meidät pohtimaan ja kyseenalaistamaan omaa todellisuuttamme.
| Zhuang | |
|---|---|
 Zhuang-kielten ja murteiden puhuma-alueet |
|
| Oma nimi | Vahcuengh |
| Tiedot | |
| Alue | Guangxi |
| Puhujia | 16 miljoonaa |
| Kirjaimisto | latinalainen kirjaimisto, sawndip |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | thaikielet |
| Kieliryhmä | pohjoisthaikielet, keskithaikielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | za |
| ISO 639-2 | zha |
| ISO 639-3 | zha |
Zhuang tai tšuang on joukko pohjois- ja eteläthaikieliä, joita puhutaan Etelä-Kiinassa Guangxin maakunnassa sekä osissa Yunnania ja Guangdongia. Kielet eivät muodosta keskenään monofyleettistä yhtenäisyyttä, sillä pohjois- ja eteläzhuang ovat lähempänä muita thaikieliä kuin toisiaan. Zhuangin kieltä puhutaan Kiinassa ja sillä on noin 16 miljoonaa puhujaa, mikä tekee yhden Kiinan suurimmista vähemmistökielistä. Pohjoiszhuang muodostaa murrejatkumon Guizhoun pohjoisthaikielten kanssa, kun taas eteläzhuang muodostaa murrejatkumon Vietnamin keskithaikielten kanssa.[1]
Murteet
Zhuang jaetaan pohjois- ja eteläzhuangiin, jotka jaetaan edelleen lukuisiin murteisiin.[2] Pohjoiszhuangin Yongbein murteen Wumingin alamurretta pidetään yleisesti zhuangin prestiisimurteena, ja se onkin zhuangin kirjakielen perusta.
Kirjoitusjärjestelmä
Zhuangia kirjoitettiin alun perin kiinan kirjoitusjärjestelmään perustuvalla sawndip-järjestelmällä. Vuonna 1957 laadittiin latinalaiseen aakkostoon perustuva järjestelmä, johon oli kuitenkin lainattu merkkejä kyrillisestä kirjaimistosta. Vuonna 1982 nämä kyrilliset erikoismerkit korvattiin kokonaan latinalaisilla kirjaimilla.
| 1957 | 1982 | IPA | 1957 | 1982 | IPA | 1957 | 1982 | IPA | 1957 | 1982 | IPA | 1957 | 1982 | IPA |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| B b | /p/ | Ƃ ƃ | Mb mb | /ɓ/ | M m | /m/ | F f | /f/ | V v | /β/ | ||||
| D d | /t/ | Ƌ ƌ | Nd nd | /ɗ/ | N n | /n/ | S s | /θ/ | L l | /l/ | ||||
| G g | /k/ | Gv gv | /kʷ/ | Ŋ ŋ | Ng ng | /ŋ/ | H h | /h/ | R r | /ɣ/ | ||||
| C c | /ɕ/ | Y y | /j/ | Ny ny | /ɲ/ | Ŋv ŋv | Ngv ngv | /ŋʷ/ | ||||||
| By by | /pʲ/ | Gy gy | /kʲ/ | My my | /mʲ/ | |||||||||
| 1957 | 1982 | IPA | 1957 | 1982 | IPA | 1957 | 1982 | IPA |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| A a | /aː/ | E e | /e/ | Ə ə | AE ae | /a/ | ||
| I i | /i/ | O o | /oː/ | Ɯ ɯ | W w | /ɯ/ | ||
| U u | /u/ | Ɵ ɵ | OE oe | /o/ | ||||
| Tooni | 1957 | 1982 | Toonikulku |
|---|---|---|---|
| 1 | – | ˨˦ | |
| 2 | Ƨ ƨ | Z z | ˧˩ |
| 3 | З з | J j | ˥ |
| 4 | Ч ч | X x | ˦˨ |
| 5 | Ƽ ƽ | Q q | ˧˥ |
| 6 | Ƅ ƅ | H h | ˧ |
Lähteet
- ↑ Moseley, Christopher: ”East and Southeast Asia”, Encyclopedia of the World's Engangered Languages, s. 349–422. Routledge, 2007. ISBN 978-1-135-79640-2 (englanniksi)
- ↑ Zhang Yuansheng, Wei Xingyun: Regional variants and vernaculars in Zhuang. Publications in Linguistics, 1997, nro 124, s. 77–96. Dallas: Summer Institute of Linguistics and the University of Texas at Arlington. (englanniksi)
Aiheesta muualla
