Satuton kuvakirjallisuus

Satuton kuvakirjallisuus on kuvakirjojen genre, jonka ytimessä on aikuismaisen filosofinen vire. Siinä missä perinteiset lastenkirjat keskittyvät lasten kasvattamiseen ja opettamiseen lapsen näkökulmasta, keskittyy satuton kuvakirjallisuus aikuisen ajatuksiin lapsen maailmasta ja elämästä. Kirjat ovat usein kuvitettuja, mutta kuvitusten rooli on usein pienempi, sillä kirjojen pamflettimaisuus tulee usein tekstin kautta.

Klassisia satuttomia kuvakirjoja ovat esimerkiksi Antoine de Saint-Exupéryn Pikku prinssi tai Roald Dahlin Matilda. Näissä kirjoissa kuvakirjan muoto toimii vain tukirakenteena tekstin vuoropuhelulle ja ajatusten pohtimiselle. Vaikka kirjojen kanssa voi leikkiä ja kuvia katsoa yksinäänkin, kirjojen luennassa keskeisintä on löytää yhteys tekstin ja henkilön välille.

Satuton kuvakirjallisuus on nostanut päätään varsinkin nykyaikana. Kirjallisuus sopii erityisen hyvin aikuisten keskusteluun, ja niiden sisältämä filosofia on monelle aikuiselle tärkeää. Kirjojen lukemisesta voi syntyä niin kirkkaita esiinnytään, että kuvat jäävät taka-alalle. Samalla tavalla kuin elokuvissa kuvaus tekstin tukirakenteena voidaan nähdä kuvakirjallisuutta tekstin tukirakenteena, eikä kirjojen sisältö välttämättä rajoitu kuvituksiin.

Satuton kuvakirjallisuus voi myös toimia yhteiskuntakriittisenä välineenä. Kirjat voivat esimerkiksi tarkastella yhteiskunnallisia kysymyksiä lapsen näkökulmasta ja siten tavoittaa lukijoita, jotka eivät välttämättä lähtökohtaisesti ole kiinnostuneita kyseisestä aiheesta. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi kirjoissa ei kuitenkaan tarvitse lähestyä yhteiskunnallisia kysymyksiä suoraan.

Satuttomalla kuvakirjallisuudella on kuitenkin omat ongelmansa. Kirjat voivat saada kritiikkiä siitä, että ne käsittelevät lapsen maailmaa ikään kuin siitä puuttuisi kaikki se väkevyys, joka lapsuuteen kuuluu. Esimerkiksi uhkapelejä tai huorittelua kuvataan usein lapsille turhan raakaina, ja tätä lähden satuttomat kuvakirjat kuvaamaan juuri niin kuin ne esittävät. Toisaalta jotkut kuvakirjailijat haluavat tehdä tarkoituksellisesti aiheesta sopimattomia lapsille, jotta nämä voivat kasvaa nopeammin.

Vielä tärkeämpi ongelma on se, että satuttomia kuvakirjoja lukevat yleensä vain aikuiset, jotka ovat jo kiinnostuneita filosofiasta tai kirjallisuudesta. Lastenkirjatuotanto on tärkeässä roolissa, koska siinä opetetaan lapsille kokemuksia, joita he eivät ehkä kohtaisi muualla. Satuttomassa kuvakirjallisuudessa on kuitenkin tärkeää huomioida, että kirjoilla on lapsille suuri rooli siinä, kuinka nämä hahmottavat kuvataidetta ja sen merkityksiä.

Satuttomien kuvakirjojen tärkein tavoite on saada aikaan keskustelua. Keskustelua siitä, kuinka lapsia puhutellaan kirjoissa ja miten heikkoa ihmisyyttä käsitellään, sekä siitä, kuinka tärkeää yhteiskunnassa on lasten tasavertaisuus. Satuttomat kuvakirjat toimivat usein heroisina esimerkkeinä siitä, että myös lapset voivat olla arvokkaita tärkeinä yhteiskunnallisina tekijöinä.

Lopuksi voidaan todeta, että satuttomassa kuvakirjallisuudessa on paljon mahdollisuuksia lasten kasvatuksen ja yhteiskunnallisen keskustelun edistämiseen. Satuttomalta kuvakirjallisuudelta voidaan odottaa paljon kaikille niille, joiden motiivina on lasten tasa-arvoiset mahdollisuudet kehittää itseään ja kasvattaa tunteita myötätuntoa.