Tässä artikkelissa perehdymme Äänitehoste:n kiehtovaan maailmaan, tutkimme sen eri puolia ja analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla. Historiallisesta merkityksestään sen vaikutukseen nykyiseen yhteiskuntaan Äänitehoste on tullut erittäin kiinnostava aihe niin tutkijoille, tutkijoille kuin uteliaillekin. Monitieteisen lähestymistavan avulla käsittelemme sen merkitystä muun muassa tieteen, kulttuurin, tekniikan ja politiikan aloilla. Tarkastelemme myös sen kehitystä ajan myötä ja sen mahdollisuuksia muokata tulevaisuutta. Äänitehoste on erittäin tärkeä aihe, ja olemme innoissamme voidessamme syventyä sen tutkimiseen ja analysointiin tämän artikkelin aikana.
Äänitehoste on elokuvanteossa mikä tahansa muu ääni kuin puhe tai musiikki. Tehoste voi olla luonnollinen eli todellisesta äänilähteestä tallennettu ääni tai keinotekoisesti aikaansaatu, oikealta tai muuten sopivalta kuulostava ääni.[1] Ääniammattilaisten käytössä on laajoja ääniarkistoja tuhansine valmiine äänineen esimerkiksi autokolareista, lumivyöryistä, aseiden laukauksista, ovien narinoista, erilaisten puhelinten soittoäänistä ja lintujen laulusta. Jos sopivaa äänitehostetta ei helposti löydetä arkistoista, sellainen tehdään varta vasten.
Suuren yleisön virhekäsitys elokuvaäänestä on usein, että kaikki elokuvassa kuuluvat äänet on tallennettu kuvaustilanteessa kameran suuntaan osoittavalla mikrofonilla. Todellisuudessa kuvaustilanteessa tallennetaan lähinnä näyttelijöiden puhe, ja kaikki muut äänet kerätään eri lähteistä ja liitetään elokuvan ääniraidalle äänileikkausvaiheessa. Usein kuvassa näkyvä puhekin tehdään jälkiäänityksenä studiossa, jolloin kuvauksissa ei äänitetä kuin jälkituotantoa helpottava heikkolaatuinen apuääni.[2] Näyttelijöiden liikkeestä aiheutuvat askel- ja muut niin sanotut foley- eli synkroniäänet tehdään vasta valmiiksi leikattuun kuvaan siinä näkyvien liikkeiden tahtiin.[3]
Äänitehosteita tehdään myös suoriin lähetyksiin, esimerkiksi urheiluohjelmiin suksien ja sauvojen ääniä, yleisön pauhua tai urheilijoiden huohotusta.[4]
Äänitehosteet jaetaan kolmeen tyyppiin:[5]
Hyvä äänitehoste on helposti tunnistettava eli äänilähdettään mahdollisimman hyvin kuvaava. Pääsääntöisesti niillä pyritään realistisen, kohtauksen miljööseen sopivan äänimaiseman luontiin, mutta taiteellisena keinona voidaan käyttää myös yllättävää hiljaisuutta: jos lähikuvassa ammutaan pistoolilla, mutta mitään laukausääntä ei kuulukaan, vaikutus voi olla sitäkin voimakkaampi.[5]
Tehosteita käytetään kuvissa näkyvien asioiden lisäksi niihin ääniin, jotka tapahtuvat kuvan ulkopuolella. Monet ohjaajat esimerkiksi vieroksuvat väkivallan näyttämistä kuvassa. Silloin väkivallanteko voidaan kertoa pelkällä kuvan ulkopuolelta tulevalla ampumisen tai taistelun äänellä, joka yhdistetään esimerkiksi kuvaan jonkun henkilöhahmon reagoinnista tapahtumiin.[5]