Électricité de France

Tämä artikkeli käsittelee aihetta Électricité de France, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua nyky-yhteiskunnassa. Électricité de France on aihe, joka on merkinnyt ennen ja jälkeen tapaa, jolla ymmärrämme nykyistä maailmaa, koska se on synnyttänyt eriäviä mielipiteitä ja herättänyt erilaisia ​​kiistoja. Tämän kirjoituksen aikana perehdymme Électricité de France:een liittyviin eri näkökohtiin, analysoimme sen vaikutuksia, seurauksia ja mahdollisia ratkaisuja. Samoin esitetään erilaisia ​​näkökulmia Électricité de France:n täydellisen ja rikastuttavan ymmärtämisen saavuttamiseksi.

Électricité de France
Tunnuslause Energy is our future, save it!
Yritysmuoto Osakeyhtiö
ISIN FR0010242511
Perustettu 1946
Toimitusjohtaja Luc Rémont (2022–)[1]
Kotipaikka Ranska Pariisi, Ranska
Toimiala Energia
Liikevaihto 143 miljardia euroa (2022)[2]
Nettotulos −18 miljardia euroa (2022)[2]
Henkilöstö 165 000 (2022 keskimäärin)[2]
Omistaja Ranskan valtio
Kotisivu www.edf.fr

Électricité de France (EDF) on Ranskan valtion omistama energiayhtiö, joka on Ranskan suurin ja maailman suurimpia sähkön tuottajia. EDF omistaa kaikki Ranskan 56 ydinreaktoria ja tuottaa noin 80 prosenttia Ranskan sähköstä. Monopoliaseman takia EDF on määrätty myymään osa tuottamastaan sähköstä pienemmille sähköyhtiöille hallituksen määräämällä alhaisella hinnalla.[3] EDF:n tytäryhtiö Enedis omistaa suurimman osan Ranskan sähkönjakeluverkosta.[4]

EDF:n Ranskan Cattenomin ydinvoimala jäähdytystorneineen.

EDF:n sähköntuotannosta 76 prosenttia on ydinvoimaa, 9 prosenttia tuotetaan maakaasulla ja 8 prosenttia vesivoimalla (vuonna 2022). Ranskan lisäksi EDF tuottaa paljon sähköä Isossa-Britanniassa, jossa sillä on yhdeksän ydinreaktoria. Italiassa EDF:n tytäryhtiö Edison tuottaa seitsemän prosenttia maan sähköstä (vuonna 2022), pääasiassa maakaasulla.[5]

EDF omistaa 75,5 prosenttia Framatomesta, joka toimittaa EPR-tyyppisiä ydinvoimaloita, ydinvoimaloiden komponentteja sekä niiden polttoainesauvoja.[6]

Historia

Ranskan valtio perusti EDF:n vuonna 1946 yhdistämällä ja kansallistamalla kymmeniä sähköyhtiöitä. EDF sai monopoliaseman sähkön tuotannossa ja siirrossa. Yhtiön ensimmäinen tehtävä oli rakentaa uudelleen Ranskan sähkönsiirtoverkko, joka oli osittain tuhoutunut toisessa maailmansodassa. Sähkönkulutuksen kasvaessa 1950-luvulla EDF rakensi useita suuria vesi-, hiili- ja öljyvoimalaitoksia. Vuonna 1963 EDF käynnisti Ranskan ensimmäisen ydinvoimalan Chinonissa.[7]

Vuoden 1973 öljykriisin jälkeen Ranska päätti pääministeri Pierre Messmerin johdolla panostaa ydinvoimaan varmistaakseen energiansaannin. EDF aloitti 13 ydinvoimalan rakentamisen. 1980-luvulla EDF alkoi laajentua ulkomaille. Se rakensi Daya Bayn ydinvoimalan Kiinaan ja alkoi myydä sähköä Englantiin meren ali rakentamansa sähkölinjan kautta.[7]

Vuonna 2005 Ranskan valtio myi 16 prosenttia EDF:stä yksityisille sijoittajille ja listasi yhtiön pörssiin.[8] Joulukuussa 2007 EDF alkoi rakentaa uutta EPR-tyyppistä ydinreaktoria Flamanvilleen.[9]

EDF osti British Energy -yhtiön vuonna 2008 12,4 miljardilla punnalla. British Energy tuotti 15 prosenttia Ison-Britannian sähköstä ydinvoimalla ja hiilivoimalla.[10] Brittiyhtiö jatkoi toimintaansa nimellä EDF Energy.[11] Vuonna 2018 EDF alkoi rakentaa kahta EPR-reaktoria Hinkley Pointin ydinvoimalaan Isoon-Britanniaan.[12]

Joulukuussa 2017 EDF osti 75,5 prosenttia Arevan ydinreaktoriliiketoiminnasta,[13] jonka nimi vaihdettiin Framatomeksi. EDF:n omistuksessa Framatome jatkoi EPR-reaktorien valmistamista.[6]

2020-luvun alussa EDF joutui talousvaikeuksiin. Vanhenevissa ydinvoimaloissa ilmeni vikoja, jotka aiheuttivat tuotantokatkoksia. Ranskan hallitus määräsi EDF:n myymään sähköä alhaisella hinnalla hidastaakseen sähkönhinnan nousua. Heinäkuussa 2022 Ranskan hallitus päätti ostaa EDF:n kokonaan itselleen. Kesäkuussa 2023 kansallistaminen saatiin valmiiksi. Valtio osti yksityisessä omistuksessa olleet 16 prosenttia EDF:n osakkeista 9,7 miljardilla eurolla, ja EDF poistui Pariisin pörssistä.[8]

Lähteet

  1. ↑ Executive management EDF. Viitattu 26.11.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Consolidated financial statements at 31 December 2022 (Sivut 2 ja 36) EDF. Viitattu 26.11.2023. (englanniksi)
  3. ↑ EDF: French energy giant posts worst-ever results 17.2.2023. BBC. Viitattu 26.11.2023. (englanniksi)
  4. ↑ 2022 Facts & Figures (Sivu 71) EDF. Viitattu 26.11.2023. (englanniksi)
  5. ↑ 2022 Facts & Figures (Sivut 6, 35 ja 36) EDF. Viitattu 26.11.2023. (englanniksi)
  6. ↑ a b Nuclear Power in France World Nuclear Association. Viitattu 25.11.2023. (englanniksi)
  7. ↑ a b The EDF adventure EDF. Viitattu 25.11.2023. (englanniksi)
  8. ↑ a b EDF quits Paris stock exchange after full nationalisation 8.6.2023. Reuters. Viitattu 25.11.2023. (englanniksi)
  9. ↑ EDF warns of added costs of Flamanville EPR weld repairs World Nuclear News. 9.10.2019. Viitattu 25.11.2023. (englanniksi)
  10. ↑ EDF to buy British Energy for £12.4bn The Guardian. 24.9.2008. Viitattu 25.11.2023. (englanniksi)
  11. ↑ EdF starts process to integrate BE World Nuclear News. 13.1.2009. Viitattu 25.11.2023. (englanniksi)
  12. ↑ Major concrete pour at Hinkley Point C World Nuclear News. 11.12.2018. Viitattu 25.11.2023. (englanniksi)
  13. ↑ EDF completes 75.5 percent acquisition of Areva NP: statement 23.12.2017. Reuters. Viitattu 16.4.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla