Tämänpäiväisessä artikkelissa puhumme 13 Egeria:stä, aiheesta, joka on noussut merkittäväksi viime vuosina. 13 Egeria on aihe, joka on herättänyt asiantuntijoiden ja kaiken ikäisten ihmisten huomion, sillä sen vaikutukset tuntuvat jokapäiväisen elämän eri puolilla. Koko artikkelin aikana tutkimme 13 Egeria:een liittyviä eri näkökohtia sen historiasta ja kehityksestä sen vaikutuksiin nykypäivän yhteiskuntaan. Lisäksi perehdymme sen mahdollisiin seurauksiin ja tuleviin haasteisiin. Tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota kattava näkökulma 13 Egeria:een, jotta lukija saa täydellisemmän ja ajantasaisemman kuvan tästä kiehtovasta aiheesta.
13 Egeria | |
---|---|
![]() Egeria VLT:n kuvaamana vuonna 2021. |
|
Löytäminen | |
Löytäjät | A. de Gasparis |
Löytöaika | 2. marraskuuta 1850 |
Kiertoradan ominaisuudet | |
Keskietäisyys Auringosta | 2,58 AU |
Pienin etäisyys Auringosta | 2,35 AU |
Suurin etäisyys Auringosta | 2,80 AU |
Eksentrisyys | 0,086 |
Kiertoaika Auringon ympäri |
1509 päivää 4,13 vuotta |
Inklinaatio | 16,54° |
Fyysiset ominaisuudet | |
Läpimitta | 208 km |
Pyörähdysaika | 7,05 h |
Asteroidiluokka | G |
13 Egeria (symboli:) on päävyöhykkeen asteroidi eli pikkuplaneetta, joka kiertää Aurinkoa Marsin ja Jupiterin välisellä pääasteroidivyöhykkeellä. Pikkuplaneetan löysi A. de Gasparis vuonna 1850. Egeria ei ollut de Gasparisin löydöistä ensimmäinen, sillä hän oli löytänyt Hygiean 12. huhtikuuta 1849 ja Parthenopen 11. toukokuuta 1850. Pikkuplaneetta Egeria sai nimensä roomalaisen mytologian Egerian mukaan. Egeria oli yksi monista 1850-luvun tuntumassa löytyneistä asteroideista. Ensimmäisinä löytyneitä asteroideja oli pidetty planeettoina, mutta kun yhä uusia rupesi löytymään vuodesta 1845 (Astraea löytyi kyseisenä vuonna) lähtien kiihtyvällä tahdilla, niin ne menettivät pian asemansa.
Edeltäjä: 12 Victoria |
Luettelo pikkuplaneetoista | Seuraaja: 14 Irene |