Tämänpäiväisessä artikkelissa aiomme puhua ACE-estäjät:stä, aiheesta, joka on ollut erittäin kiinnostava viime vuosina. Ilmestymisestään lähtien ACE-estäjät on herättänyt asiantuntijoiden ja harrastajien huomion ja synnyttänyt keskustelua, tutkimusta ja lukuisia edistysaskeleita alalla. Monivuotisella historialla ACE-estäjät on kehittynyt ja sopeutunut sosiaalisiin, kulttuurisiin ja teknologisiin muutoksiin, ja siitä on tullut olennainen osa monien ihmisten elämää. Tässä artikkelissa tutkimme ACE-estäjät:n eri puolia ja käsittelemme sen vaikutuksia, sovelluksia ja sen vaikutuksia nyky-yhteiskuntaan.
ACE-estäjät (angiotensiinikonvertaasin estäjät) ovat lääkkeitä, joita käytetään pääasiassa kohonneen verenpaineen ja sydämen vajaatoiminnan hoitoon. ACE-estäjät laajentavat ääreisverisuonia ja tällöin sydämeen kohdistuva rasitus pienenee.
ACE:n estäjiä ovat enalapriili, kaptopriili, kinapriili, lisinopriili, perindopriili ja ramipriili.[1]
ACE-estäjien avulla estetään angiotensiinin muodostumista. Vaikutus perustuu veressä olevan entsyymin, angiotensiinikonvertaasin estoon. Angiotensiini supistaa valtimoverisuonia. Kun valtimoverisuonet supistuvat, verenpaine kohoaa. ACE-estäjät estävät myös bradykiniinin hajoamista. Bradykiniini laajentaa verisuonia. Bradykiniinin hajoamisen estämisestä on hyötyä sydämen vajaatoiminnan lihaksen tervehdyttämisessä.[1] Kun ACE-estäjät estävät verisuonia supistavien aineiden vaikutuksen reniini-angiotensiinijärjestelmässä, verisuonet laajenevat. Tällöin verenpaine alenee ja sydämen kuormitus vähenee. Tämä estää sydänlihaksen kasvua ja auttaa sydämen vajaatoiminnassa. ACE-estäjät sopivat esim. diabeetikoille, munuaissairauksien yhteydessä ja metabolista oireyhtymää sairastaville, joilla on kohonnut verenpaine. Sivuvaikutuksina ACE-estäjillä voi esiintyä ärsytysyskää ja verenpaineen laskun aiheuttamaa huimausta. ACE-estäjien käytön yhteydessä seurataan verikokein munuaisten toimintaa ja suola-nestetasapainoa. Lääkkeen teho saattaa alentua tulehduskipulääkkeiden käytön yhteydessä.[1]
Ryhmän lääkkeitä ei suositella raskaana oleville, sillä ne voivat lisätä sikiön munuaisvaurioiden, epämuodostumien ja jopa sikiökuoleman riskiä.[2]