Nykymaailmassa Aasianuikkukana:stä on tullut yhä tärkeämpi yleishyödyllinen aihe. Tekniikan kehittymisen ja yhteiskunnan muutosten myötä Aasianuikkukana ei ole kiinnittänyt vain alan asiantuntijoiden vaan myös suuren yleisön huomion. Tästä syystä on ratkaisevan tärkeää syventyä Aasianuikkukana:n olennaisimpiin näkökohtiin, jotta sen vaikutus voidaan ymmärtää eri alueilla ja yhteyksissä. Tässä artikkelissa perehdymme Aasianuikkukana:n analyysiin ja tutkimme sen eri ulottuvuuksia ja sen vaikutuksia nykyään. Alkuperäistään sen nykyiseen kehitykseen tarkastelemme, kuinka Aasianuikkukana on muokannut tapaa, jolla ymmärrämme ympäröivää maailmaa.
Aasianuikkukana | |
---|---|
![]() Naaras |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Kurkilinnut Gruiformes |
Heimo: | Uikkukanat Heliornithidae |
Suku: |
Heliopais Sharpe, 1893 |
Laji: | personatus |
Kaksiosainen nimi | |
Heliopais personatus |
|
Katso myös | |
Aasianuikkukana, aikaisemmalta nimeltään aasianuimarikana[2] (Heliopais personatus) on uikkukanojen heimoon kuuluva vesilintu. Se elää hajanaisella ja pienellä alueella Kaakkois-Aasiassa. Lajia tavataan paikoittain Bangladeshissa, Kambodžassa, Laosissa, Myanmarissa ja Vietnamissa. Aasianuikkukana on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi, koska sen elinalueiksi sopivat kosteikot ja alankojen joenvarsimetsät ovat vähenemässä. Lajin kanta on laskenut nopeasti, ja täysikasvuisten aasianuikkukanojen määräksi arvioidaan 100–300 yksilöä.[1]
Aasianuikkukana kasvaa noin 53 senttiä pitkäksi.[3] Sen räpyläliuskat ovat keltaiset, mutta muuten jalat ovat kirkkaanvihreät. Päälaki, naama ja kurkku ovat mustat, ja naaralla kurkun reunat ja keskusta ovat valkoiset. Koiraalla on valkoista vain kurkun reunoilla.[2]