Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Adelaïde Ehrnrooth:n kiehtovaan maailmaan. Puhummepa sitten _muuttujan 1 elämästä, _muuttujan 1 merkityksestä nyky-yhteiskunnassa tai _muuttujan 1:n historian keskeisistä hetkistä, tämä aihe kiinnostaa varmasti meitä. Tutkimme Adelaïde Ehrnrooth:n kaikkia puolia sen alkuperästä sen merkitykseen nykymaailmassa ja selvitämme, miten se on kehittynyt ajan myötä. Samoin analysoimme Adelaïde Ehrnrooth:n vaikutusta eri alueilla sekä sen vaikutusta populaarikulttuuriin. Valmistaudu syventymään aiheeseen, joka ei lakkaa yllättämästä meitä ja jota emme todellakaan voi sivuuttaa.
Lovisa Adelaïde Ehrnrooth (17. tammikuuta 1826 Nastola – 13. tammikuuta 1905 Helsinki) oli suomenruotsalainen kirjailija ja suomalaisen naisasialiikkeen johtohahmoja.[1]
Ehrnrooth oli ensimmäisiä suomalaisia, jotka nostivat kysymyksen naisten äänioikeudesta esille. Hän esitteli vuonna 1869 brittiläisen filosofin John Stuart Millin tutkielmaa Naisen asema, joka käsitteli sukupuolten välistä tasa-arvoa, Helsingfors Dagblad -lehdessä.[2][3][4][5]
Ehrnrooth käsitteli myös romaaneissaan yhteiskunnallisia asioita. Teokset Bilder ur familjekretserna i Finland, Dagmar, Tiden går och vi med den ja Hvardagslifvets skuggor och dagrar käsittelivät kaikki vahvoja naisia, jotka eivät suostu naimisiin pelkästään ympäristön paineesta. Romaanissa Många döttrar Ehrnrooth ottaa esille myös naisen ammattiuran. Adelaïde Ehrnrooth oli perustamassa sekä Suomen Naisyhdistystä vuonna 1884 että Naisasialiitto Unionia vuonna 1892.
Adelaïde Ehrnroothin isä Gustaf Adolf ja veljet Gustaf Robert ja Johan Casimir olivat suomalaisia kenraaleita. Historioitsija Eeva Kotioja on osoittanut, että sukupiiri oli Ehrnroothille tärkeä emotionaalinen ja yhteiskunnallinen tuki. Ehrnroothin perhetausta antoi hänelle sosiaalista pääomaa ja uskottavuutta. Siten sukutausta auttoi häntä ohittamaan aikalaisten naiseuteen liittämät kielteiset käsitykset ja toimimaan yhteiskunnan uudistamisen puolesta.[6]