Adygen kieli

Adygen kieli:n teema on vanginnut ihmiskunnan huomion vuosien ajan. Muinaisista ajoista lähtien Adygen kieli on ollut pohdinnan, keskustelun ja tutkimuksen aihe. Sen vaikutus ulottuu eri elämänalueille, vaikuttaen muun muassa yhteiskuntaan, tieteeseen, kulttuuriin, historiaan ja politiikkaan. Tässä artikkelissa tutkimme Adygen kieli:n monia puolia ja analysoimme sen vaikutusta nykymaailmaan ja sen merkitystä ihmiskunnan kehitykselle. Sen alkuperästä sen nykyiseen kehitykseen uppoudumme kiehtovaan matkaan Adygen kieli:n historian ja nykyajan läpi.

Adyge
Kielen levinneisyys Adygean tasavallassa
Kielen levinneisyys Adygean tasavallassa
Oma nimi адыгабзэ, adygabze
Tiedot
Alue  Venäjä
– Adygea
– Krasnodarin aluepiiri
 Turkki
Virallinen kieli  Venäjä
– Adygea
Puhujia 499 300[1]
Sija ei sadan suurimman joukossa
Kirjaimisto kyrillinen, latinalainen[1]
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta luoteiskaukasialaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 -
ISO 639-2 ady
ISO 639-3 ady
Puhuttua adygeaa

Adygen kieli[2] (omakielinen nimi adygeksi Адыгабзэ‎, Adygabze) on Venäjällä etupäässä Adygeassa sekä Turkissa ja Lähi-idässä asuvien adygejen puhuma luoteiskaukasialainen kieli.[3] Sillä on virallisen kielen asema Adygean tasavallassa.[4]

Levinneisyys ja puhujamäärä

Venäjällä adygea puhutaan Adygeassa ja sitä ympäröivässä Krasnodarin aluepiirissä. Suurin osa adygeista karkotettiin Kaukasian sodan seurauksena 1860-luvulla silloiselle Turkin alueelle. Nykyään heidän jälkeläisiään asuu muun muassa Turkissa, Jordaniassa, Syyriassa, Israelissa ja Yhdysvalloissa.[5]

Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan Venäjällä oli 119 500 adygen puhujaa. Heistä 95 000 asui Adygean tasavallassa ja 18 300 Krasnodarin aluepiirissä.[6] Venäjän adygeista 95,2 % piti äidinkielenään adygea ja 4,6 % venäjää. Toisena kielenään venäjää puhui 82,1 % kansasta.[7]

Venäjän vuoden 2002 väestölaskennassa rekisteröitiin 129 400 adygen puhujaa,[8] joista 108 000 asui Adygean tasavallassa.[9] Kansallisuudeltaan adygeista 95,8 % osaa venäjää.[10] Kotitasavallassaan asuvista adygeista 97,1 % puhuu adygen kieltä. Tasavallan koko väestöstä adygea osaa 24,2 %.[9][11]

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 117 500 adygen puhujaa.[12]

Venäjän ulkopuolella asuvien adygejen määrästä ei ole luotettavia tietoja.[13]

Historia ja murteet

Adyge kuuluu luoteiskaukasialaisten eli abhaasilais-adygelaisten kielten adygelaiseen ryhmään. Sen hyvin läheinen sukukieli on kabardi.[14] Läntinen adygen ja itäinen kabardin murreryhmä ovat syntyneet 1200–1300-luvulla, jolloin kabardien esi-isät muuttivat itään nykyisen Kabardian alueelle.[15]

Kieli jakautuu neljään murteeseen. Adygeassa puhuttuja murteita ovat temirgoi ja bžedug. Abadzehin murretta puhutaan lähinnä Turkissa ja Lähi-idässä. Venäjällä sen puhujia on vain yhdessä kylässä. Šapsugin murretta puhuvat Sotšin lähistöllä asuvat šapsugit, mutta heistäkin suurin osa asuu muissa maissa.[16]

Adygen kielessä, kuten muissakin luoteiskaukasialaisissa kielissä, on suuri määrä konsonantteja, mutta vain muutamia vokaalifoneemeja. Kirjakielessä konsonantteja on 54 ja vokaaleja kolme. Bžedugin ja šapsugin murteissa konsonantteja on enemmän.[17]

Kirjakieli

1800-luvulla adygea varten luotiin useita arabialaisia, kyrillisiä ja latinalaisia kirjaimistoja.[18] Varsinainen kirjakieli syntyi vuonna 1918 arabialaisen kirjaimiston pohjalle. Vuonna 1927 siirryttiin latinalaiseen ja vuonna 1938 kyrilliseen aakkostoon.[17] Venäjästä poikkeavia äänteitä merkitään muiden kaukasialaisten kielten tavoin lisämerkillä Ӏ (palotška) sekä erilaisten kirjainyhdistelmien avulla. Kirjakieli perustuu temirgoin murteeseen sekä eri murteita yhdistävään suullisen kansanperinteen kieleen.[19]

Vuonna 1995 hyväksytyn Adygean kielilain mukaan adygella on tasavallassa virallisen kielen asema venäjän kielen rinnalla. Sillä julkaistaan lähinnä oppikirjoja, kansanperinnekokoelmia ja kaunokirjallisuutta.[20] Vuonna 2008 adygeksi ilmestyi 54 kirjanimekettä yhteensä 53 800 kappaleen painoksena.[21]

Kouluissa adygea käytetään opetusvälineenä tai opetetaan aineena. Adygeassa ilmestyy adygenkielinen sanomalehti Adyge mak, kirjallisuuslehti ja lastenlehti. Adygenkielistä aineistoa julkaistaan myös pääosin venäjänkielisissä lehdissä. Kieltä käytetään radiossa, televisiossa ja teatterissa.[22] Uusi testamentti on käännetty adygeaksi ensimmäistä kertaa vuonna 1991.[23]

Adygen kirjaimisto

А а Б б В в Г г Гу гу Гъ гъ Гъу гъу Д д
Дж дж Джъ джъ Дз дз Дзу дзу Е е Ё ё Ж ж Жъ жъ
Жъу жъу Жь жь З з И и Й й К к Ку ку Къ къ
Къу къу КI кI КIу кIу Л л Лъ лъ ЛI лI М м Н н
О о П п ПI пI ПIу пIу Р р С с Т т ТI тI
ТIу тIу У у Ф ф Х х Хъ хъ Хъу хъу Хь хь Ц ц
ЦI цI Ч ч ЧI чI Ш ш Щ щ Ъ ъ Ы ы Ь ь
Э э Ю ю Я я I

Nykytilanne

Adygen asema Venäjällä asuvan kieliyhteisön viestintävälineenä on vahva ja kirjakielen käyttöala melko laaja. Äidinkieltä arvostetaan ja kansallinen itsetunto on vankka. Nykyisellään kieltä pidetään varsin elinvoimaisena.[24]

Katso myös

Lähteet

  • Jartseva, V. A. (1997): Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv, Tom 1, Moskova, Nauka, ISBN 5-02-011237-2.
  • Jartseva, Viktorija & Alekseev, Mihail (toim.) (1999): Jazyki mira: Kavkazskije jazyki, Moskova, Academia, ISBN 5-87444-079-8.
  • Solntsev, V. M.; Mihaltšenko, V. Ju. & MacConnell, G. D. (2000): Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, Moskova, Academia, ISBN 5-87444-103-4.

Viitteet

  1. ↑ a b Adyghe - A language of Russian Federation (Europe) Ethnologue. Viitattu 5.11.2010. (englanniksi)
  2. ↑ Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 109. Tampere: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-734-X
  3. ↑ Adyghe Ethnologue. 2023. Viitattu 26.10.2023. (englanniksi)
  4. ↑ Конституция Республики Адыгея Президентская библиотека. 1995. Viitattu 25.11.2022. (venäjäksi)
  5. ↑ Gosudarstvennyje i titulnyje jazyki Rossii, s. 36. Moskva: Academia, 2002. ISBN 5-87444-148-4
  6. ↑ Solntsev et al. (2000): s. 36
  7. ↑ Narody Rossii: entsiklopedija, s. 441. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7
  8. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). (XLS) perepis2002.ru. Arkistoitu 29.3.2012. Viitattu 10.7.2009. (venäjäksi)
  9. ↑ a b Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.6. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem otdelnyh natsionalnostei po respublikam, avtonomnoi oblasti i avtonomnym okrugam Rossijskoi Federatsii. (XLS) perepis2002.ru. Arkistoitu 8.10.2007. Viitattu 10.7.2009. (venäjäksi)
  10. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.2. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom. (XLS) perepis2002.ru. Arkistoitu 17.2.2007. Viitattu 10.7.2009. (venäjäksi)
  11. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.3. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom po subjektam Rossijskoi Federatsii. (XLS) perepis2002.ru. Arkistoitu 10.10.2008. Viitattu 10.7.2009. (venäjäksi)
  12. ↑ Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami (XLS) gks.ru. Arkistoitu 6.10.2021. Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)
  13. ↑ Jartseva & Alekseev (toim.) (1999): s. 102
  14. ↑ Jartseva & Alekseev (toim.) (1999): s. 87
  15. ↑ Jartseva (1997): s. 19
  16. ↑ Jartseva & Alekseev (toim.) (1999): s. 101–102
  17. ↑ a b Jartseva & Alekseev (toim.) (1999): s. 92
  18. ↑ Solntsev et al. (2000): s. 39
  19. ↑ Jartseva (1997): s. 41–42
  20. ↑ Solntsev et al. (2000): s. 39–42
  21. ↑ Knižnoje obozrenije pro, 2009, 9-10, s. 1.
  22. ↑ Solntsev et al. (2000): s. 42–47
  23. ↑ Adyghe, West Circassian in Russia Joshua Project. 2023. Viitattu 26.10.2023. (englanniksi)
  24. ↑ Solntsev et al. (2000): s. 51

Aiheesta muualla

Luoteiskaukasialaiset kielet