Tässä artikkelissa käsittelemme Aktiivinen immunisointi:n aihetta tutkiaksemme sen eri puolia ja syventyäksemme sen merkitykseen ja merkitykseen nykyään. Aktiivinen immunisointi on aihe, joka on herättänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön kiinnostusta, koska se vaikuttaa jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Kautta historian Aktiivinen immunisointi:llä on ollut ratkaiseva rooli yhteiskunnassa, ja sen vaikutus on edelleen merkittävä. Tämän artikkelin avulla pyrimme valaisemaan Aktiivinen immunisointi:n eri puolia analysoimalla sen kehitystä ajan myötä ja sen merkitystä nykymaailmassa.
Aktiivinen immunisointi tarkoittaa elimistön oman vasta-ainetuotannon käynnistämistä. Tämä tapahtuu rokottamisella.[1] Aktiivisen immunisoinnin seurauksena elimistö tuhoaa taudinaiheuttajan jo ensi tapaamisella nopeasti, eikä tautia ehdi kehittyä. Näin rokotetusta tulee immuuni tautia vastaan.[1]
Aktiivinen immunisointi onnistuu vain, jos taudinaiheuttajalla on T-soluista riippuvia antigeenejä. T-soluista riippumattomat antigeenit, kuten bakteerien kapselipolysakkaridit, eivät tuota immunologista muistia eikä tällaiseen antigeeniin perustuvaa rokotetta ole lainkaan mielekästä valmistaa. Ongelmaa on nykyään onnistuttu kiertämään kehittämällä konjugaattirokotteita, joissa antigeeni on sidottu johonkin valkuaisaineeseen T-soluvasteen saavuttamiseksi. Heikkoa T-soluvastetta voidaan kasvattaa myös muutamilla kemiallisilla aineilla, joita rokotteiden yhteydessä kutsutaan tehosteaineiksi eli adjuvanteiksi.[2]
Aktiivisen immunisoinnin vastakohta on passiivinen immunisointi.[1]