Tässä artikkelissa käsittelemme aihetta Aleksandrovskojen piiri, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Aleksandrovskojen piiri on ajankohtainen aihe, joka vaikuttaa ihmisten jokapäiväiseen elämään sekä henkilökohtaisella että maailmanlaajuisella tasolla. Vuosien varrella Aleksandrovskojen piiri on kehittynyt ja synnyttänyt erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä, mikä on herättänyt loputtomia keskusteluja ja analyyseja sen tärkeydestä, vaikutuksista ja mahdollisista ratkaisuista. Siksi on tärkeää kaivaa syvemmälle ja ymmärtää Aleksandrovskojen piiri:n monimutkaisuus, jotta voidaan muodostaa tietoinen mielipide ja osallistua vuoropuheluun tästä aiheesta. Tässä artikkelissa tutkimme Aleksandrovskojen piiri:n eri puolia ja analysoimme sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan.
Aleksandrovskojen piiri (ven. Алекса́ндровский райо́н, Aleksandrovski raion) on paikallinen itsehallintoalue Tomskin alueen luoteisosassa Venäjällä. Vuonna 1923 perustetun piirin pinta-ala on 29 900 neliökilometriä ja asukkaita on 10 000 henkeä (vuonna 2008).
Piirin halki virtaa Objoki, joka toimii tärkeimpänä liikenneväylänä. Sen rannalla sijaitsevat kaikki asutuskeskukset. Pinta-alasta 47 % on metsää ja loput etupäässä suota. Seudulla on huomattavat öljy-, kaasu- ja turvevarat.
Hallinnollinen keskus on Aleksandrovskojen kylä, josta on 941 kilometriä matkaa alueen pääkaupunkiin Tomskiin. Piiriin kuuluu 6 maalaiskuntaa: Aleksandrovskoje, Lukaškin Jar, Nazino, Novonikolskoje, Oktjabrski ja Severnyi. Alueella sijaitseva Streževoin kaupunki muodostaa erillisen kaupunkipiirikunnan.
Asukkaista 80 % on venäläisiä, 9 % saksalaisia ja 4,8 % hanteja ja selkuppeja.
Seudun kanta-asukkaita ovat selkupit. Hantit ja venäläiset kasakat saapuivat alueelle 1500-luvun lopulla. Ortodoksisia seurakuntia alettiin perustaa paikallista väestöä varten 1700-luvulla. Vakituista venäläisasutusta syntyi vasta 1800-luvulla. Aleksandrovskojen kylän nimenä oli vuoteen 1924 saakka Nižne-Lumpokolskoje. Suomalainen kielitieteilijä M. A. Castrén kuvasi sitä vuonna 1845 seuraavaan tapaan: ”Nižni-Lumpokolsk on surkea pieni kyläpahanen, joka koostuu puoliksi hajonneesta kirkosta, kolmesta hatarasta venäläispirtistä ja kolmesta venäläistyyliin rakennetusta ostjakkijurtasta.” 1900-luvun vaihteessa väestöstä puolet oli venäläisiä ja puolet hanteja. Tärkeimmät elinkeinot olivat metsästys ja kalastus.
1930-luvun alussa seudulle siirrettiin maatalouden kollektivisoinnin yhteydessä karkotettuja talonpoikia. Toukokuussa 1933 Nazinon kylän lähellä sijaitsevalle saarelle jätettiin yli 6 000 Euroopan-puoleisista suurkaupungeista karkotettua, joista suurin osa menehtyi. Toisen maailmansodan aikana alueelle siirrettiin saksalaisia, puolalaisia ja virolaisia. 1960-luvulla alkoi öljyvarojen hyödyntäminen, jonka yhteydessä rakennettiin Streževoin kaupunki. Vuonna 1969 valmistui Aleksandrovskojen ja Nižnevartovskin välinen öljyjohto ja vuonna 1972 Tomskiin ja Anžero-Sudženskiin johtava öljyputki.
Tärkeimmät tuotannonalat ovat öljy-, metsä- ja elintarviketeollisuus. Perinteinen elinkeino on kalastus.